Raimo Mäkelä
STI
15.3 2006
Seurakunta / kirkko
1. Sanat
·
Hepreankielinen
Vanha testamentti: kaahaal
’seurakunnan kokoontuminen’ <> Jumalan valitsema kansa Israel kantaisä
Abrahamin jälkeläisenä.
·
Kreikankielinen
Uusi testamentti: ekkleesia
(latinalainen kirjoitusmuoto ecclesia)
’uloskutsuttujen joukko’.
·
Suomen kirkko < kyyriakos (kreikkaa) ’Herralle (Kyyrios)
kuuluva, Herraa koskeva, Herran oma’ (kyyriakee
heemera ’Herran päivä’ = sunnuntai): 1. (Jumalan koko) seurakunta, 2.
kirkkokunta, tunnustuskunta (esim. evankelis-luterilainen, roomalaiskatolinen,
reformoitu, helluntaikirkko), 3. konkreettinen kansankirkko, valtiokirkko,
vapaakirkko tms., 4. kirkkorakennus, jossa kirkko/seurakunta kokoontuu.
2. Uuden testamentin
sanomaa seurakunnasta
·
Seurakunta: Jeesuksella sana
esiintyy vain kahdesti: Matt. 16:18–19: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni (ekkleesia ’seurakunta’). Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten
valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja
minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu. Matt.
18:17: Ellei hän kuuntele heitäkään,
ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen
kuin pakanaan tai publikaaniin.
·
Perhe, koti, rakennus,
huone, temppeli
(oikos): Ef. 2:19: Te ette siis enää ole vieraita ja
muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen. Hepr. 11:1–7: Te,
jotka olette saaneet taivaasta kutsun, kiinnittäkää katseenne Jeesukseen, joka
on tunnustuksemme apostoli ja ylipappi. Hän on herransa luottamuksen arvoinen,
niin kuin Mooses oli "kaikissa hänen huoneensa asioissa", mutta hänet
on katsottu suuremman kunnian arvoiseksi, yhtä paljon suuremman kuin rakentajan
kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Jokainen talo on jonkun rakentama,
mutta Jumala on rakentanut kaiken. Mooses oli kyllä uskottu "kaikissa
hänen huoneensa asioissa", mutta silti vain palvelija, elävä todiste
siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. Kristus sen sijaan on Poika, jonka
haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan
loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme
julki toivomme. Hepr. 10:21: Meillä
on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. 1. Piet.
2:5: Rakentukaa itsekin elävinä
kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne
hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.
1. Piet. 4:17: On tullut
tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta.
·
Kansa, Israel: Ef. 2:12,19: Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta,
Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista. --
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte samaan kansaan
kuin pyhät. Fil. 3:2–3:
Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle
leikattuja! Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa
Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään
omaamme. Gal. 6:16: Tulkoon
rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko
Jumalan Israelin osaksi! Matt. 19:28: Kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa
valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua
kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ilm. 7:4: Minä kuulin myös sinetillä merkittävien määrän. Sinetin sai
sataneljäkymmentäneljätuhatta, ja heitä oli kaikista Israelin heimoista. Ilm.
21:12–14: Sitä ympäröi suuri ja
korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista
enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Idän
puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme
porttia. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli
kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.
·
Ruumis Pään jatkona: Room. 12:4–5 (1.
Kor. 10:17; 12:12,14, 27): Niin kuin
meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri
tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin
toistemme jäseniä. Ef. 1:23: Seurakunta
on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. Kol. 1:18: Jumalan Poika on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on
alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen
välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken
kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.
·
Viiniköynnöksen runko ja
oksat:
Joh. 15:5: Minä olen viinipuu, te
olette oksat.
·
Totuuden pylväs ja
perustus:
1. Tim. 3:15: Saat tästä tietää,
miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä (oikos ’koti, perhe’), elävän
Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.
3. Nikean
uskontunnustus, Augsburgin tunnustus, Luther
·
Nikean
uskontunnustus: Minä uskon yhden,
pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan.
·
Augsburgin
tunnustus 7:
Yksi, pyhä kirkko/seurakunta on pysyvä
ikuisesti. Kirkko/seurakunta on pyhien ja todella uskovien yhteisö, jossa
evankeliumi puhtaasti opetetaan ja sakramentit oikein (= sen mukaisesti) toimitetaan. (Ecclesia est congregatio sanctorum et vere
credentium, in qua pure docetur et sacramenta recte administrantur.)
·
Luther:
o
Seurakunta on kätkössä,
ja pyhät ovat piilossa. (Abscondita est ecclesia, latent sancti.)
o
Herran huone on siellä,
missä hän asuu, ja hän asuu siellä, missä on hänen sanansa, olipa se sitten
kedolla, kirkossa tai merellä. Päinvastoin sanoen, missä hänen sanaansa ei ole,
siellä ei ole hänen huonettaankaan, vaan siellä asuu Paholainen, olkoonpa se
vaikka kaikkien piispojen siunaama kullattu kirkko. Mutta missä hänen huoneensa
on, siellä on varmasti pelkkää siunausta, armoa ja elämää. -- Mihin Jumala
lähettää sanansa ylistämään hänen nimeään ja työtään -- sinne hän varmasti
itsekin tulee perässä levittäen pelkkää siunausta ja kaikkea armoa --. Mutta
minne Paholainen lähettää sanansa ja missä se otetaan vastaan, sinne hän tulee
perässä tuoden mukanaan kirousta ja ikuista kadotusta, vaikkei maailma tätä
uskokaan, vaan pitää ja ylistää kirousta siunauksena, Paholaista Jumalana ja
valhetta totuutena.
(Kirjoituksessa Ihana Confitemini:
Psalmin 118 selitys, kirjoitettu Coburgin linnassa Augsburgin valtiopäivien
aikana 1530, suom. Valitut teokset III,
1959, s. 542.)
4. Seurakunnan perusta:
Jeesus Kristus, Sana ja sakramentit
1.
Kor. 3:11:
Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus
Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 1. Piet. 2:4–9: Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo,
jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen
silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi
rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka
ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. Sanotaanhan Raamatussa [Jes.
28:16]: – Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka
arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään. Te, jotka uskotte, saatte
siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko,
"kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi
ja kallio johon langetaan". Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat,
ja se heidän osakseen on määrättykin. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen
papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria
tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.
·
Jumalan
sana, evankeliumi, on ennen seurakuntaa ja luo sen (profeetat: ”Herran sana
tuli minulle”), seurakunta ei luo evankeliumia.
·
Seurakunnan
perustus on sen ulkopuolella.
·
Seurakunta
on olemassa ja elää evankeliumista, ei ilman sitä.
·
Seurakunta
ulottuu ikuisuuteen.
·
Sana
ja sakramentit ovat kirkon konstituentit eli perustavat tekijät, jotka luovat
sen.
·
Sanassa
on Herra itse läsnä.
·
Kirkon
tunnustus on Jumalan sanan tulkitsemisen periaate.
5. Seurakunnan olemus:
yhteisö
·
Seurakunta
koostuu ihmisistä ja on siten selvärajainen.
·
Seurakunta
koostuu uskovista ja siten pyhistä ihmisistä, ei keistä ja millaisista
ihmisistä tahansa eikä kaikista ihmisistä.
·
Pyhien
pyhyys ei ole heidän omaansa vaan heille armosta lahjaksi annettua Kristuksen
vierasta pyhyyttä eli vanhurskautta. Pyhät eivät ole vain pyhiä vaan myös
syntisiä.
·
Pyhät
ovat saaneet / saavat pyhyytensä kasteen ja uskon välityksellä:
·
Kaste
ja usko eivät ole sama asia, vaan niiden välillä on ero (distinktio).
·
Kastetta
ja uskoa ei voi irrottaa toisistaan (separaatio).
·
Kaste
on uskon (saamisen) (yksi) väline ja luo uskoa.
·
Usko
perustuu kasteeseen välineellisessä mielessä, mutta sekä kaste että usko
perustuvat perusvälineeseen eli Jumalan sanaan ja siten Jeesukseen Kristukseen.
·
Kaste
kutsuu uskoon.
·
Ilman
uskoa kaste ei pelasta vaan paaduttaa, tuo tuomion ja kadottaa niin kuin myös
Jumalan sana ja ehtoollinen.
·
Kaste
on näkyvä, usko on näkymätön.
·
Seurakunta
on samanaikaisesti näkyvä ja näkymätön, ruumiillinen ja henkinen/hengellinen.
Sen ehdottomia rajoja on mahdotonta vetää näkyvällä tavalla
·
Seurakunta/kirkko
ei ole evankeliumi.
·
Seurakunta/kirkko
ei ole sakramentti.
6. Seurakunnan
ominaisuudet: ykseys, pyhyys, yhteisyys, apostolisuus
§
Ykseys: Kristuksen ykseys,
evankeliumin ykseys, sakramenttien ykseys, yksi ainoa alku: kolmiyhteinen
Jumala, yksi Vapahtaja (1. Tim. 2:5–6), yksi Sijainen (Joh. 11:50–52;
2. Kor. 5:14–21), yksi ruumis – monta jäsentä (Room. 12:5; 1. Kor.
10:17; 1. Piet. 2:5–6). Ef. 2:19–22: Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan
perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa,
jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse
Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran
pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan
asumukseen. Ef. 4:3–6: Pyrkikää
rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi
Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on
Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee
kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Augsburgin tunnustus 7: Kirkon todelliseen ykseyteen riittää
yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan
ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot
tai seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Seurakunnan
ykseys ei ole persoonallisuuksien, muotojen eikä tapojen ykseyttä, ei
yhteiskunnallista eikä kansallista yhdenmukaisuutta, ei rodun ykseyttä, ei
kirkkokuntien näkyvää, ulkoista ykseyttä.
§
Pyhyys: Kristuksen pyhyys: Ef.
2:21: Hän liittää koko rakennuksen
yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi. Seurakunta on
Kristuksessa pyhitetty. Uskoville, heidän hyväkseen on luettu Kristuksen sille
ja heille vieras vanhurskaus ja pyhyys. 1. Kor. 16:1; Room. 15:25.
§
Yhteisyys (universaalisuus,
katolisuus: Ignatios Antiokialainen, n. 110–115, yksi ns. apostolisista
isistä: kath’ holeen geen ’yli koko
maan’, katholikos): käsittää kaikki
aikakaudet ja sukupolvet, koko maailman, kaikki kansat ja kielet, kaikki
sosiaaliluokat rajoituksitta ja
rajoitta ja on yliajallinen
§
Apostolisuus: Ef. 2:20: Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka
perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus
Jeesus. Ilm 21:10-14: Enkeli
vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin,
Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan
kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.
Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä
vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista
heimon nimet. Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä
kolme ja lännessä kolme porttia. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä,
ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.
7. Seurakunnan
tuntomerkit: evankeliumin julistaminen ja sakramenttien toimittaminen
§
Tuntomerkit
ovat eri asia kuin olemus ja ominaisuudet.
§
Tuntomerkit
ovat näkyviä.
§
Olemus
ja ominaisuudet eivät ole näkyviä, vaan ne uskotaan.
§
Nämä
toiminnot (= funktiot) eivät ole seurakunnan olemus.
§
Seurakunta
tunnistetaan ja löydetään niiden avulla. Evankeliumin on oltava puhdasta ja
sakramenttien oikeita.
§
Tuntomerkit
ovat välttämättömiä mutta riittäviä.
1. Jumalan pyhä sana
2. Pyhä kasteen sakramentti
3. Pyhä alttarin sakramentti
4. Julkinen avainten valta
5. Virat edellisten neljän asian toimittamiseen
6. Rukous, Jumalan julkinen kiittäminen ja ylistäminen
7. Pyhän ristin pyhyys = kärsiminen Kristuksen tähden
Lisäksi ovat tuntomerkkejä mutta eivät yhtä varmoja
8. Pyhän Hengen tuottama pyhyys Mooseksen lain toisen taulun mukaan = Jumalan käskyjen noudattaminen = rakkaus – johon tosin pakanatkin pystyvät ja joskus näyttävät siinä kristittyjä pyhemmiltäkin.
9. Saatana rakensi Jumalan pyhän kirkon viereen kappelin, sitä suuremman.
8. Seurakunnan tehtävä:
evankeliumin julistaminen ja sakramenttien toimittaminen
·
Seurakunta
on ainutlaatuinen: mikään/kukaan muu ei tee sitä, mitä seurakunnan tulee tehdä
ja se tekee.
·
Evankeliumi
on ruumiillistunut (inkarnatorinen) ja perustelee siksi myös diakonian.
·
Seurakunnan
julistuksessa ja muussa toiminnassa on aina oltava Jumalan sana lakina ja
evankeliumina.
9. Seurakunnan/kirkon virka
Ef. 4:7–16: Kukin
meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.
Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi
korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että
hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan
alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita
ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä
apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että
opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen
ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja
Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä
vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat
kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten
ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja
kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää
yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin
jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu
rakkaudessa.
§
Armolahjat
ovat henkilöitä ja heidän kykyjään.
§
Seurakuntaan
on järjestetty tiettyjä toimia sen tehtävien hoitamista varten.
§
Kaikki
uskovat ovat osallisia yhteisestä pappeudesta.
§
Seurakunnassa
tulee olla erityisesti isänvirka ja äidinvirka, jotka eivät saa sekoittua
toisiinsa.
10. Konkreettinen kirkko
ja kansankirkonsisäinen järjestö
Kirkkoa
voi ja tulee tarkastella kolmesta näkökulmasta:
·
Kirkon
ensimmäinen perusulottuvuus: sanoma
o
Kirkolla
on siitä itsestään riippumaton perustansa: Jumalan sana, johon se vastaa
tunnustuksellaan.
o
Sanoma
on kirkossa ehdotonta, muuttumatonta, pysyvää.
o
Kirkonsisäisen
järjestön apu kansankirkolle:
§
Periaatteellinen
kirkon perusteiden hyväksyminen ja niihin tunnustautuminen ja sitoutuminen ja
niiden vastaisten asioiden torjuminen kirkossa itsessään (kirkon sisäinen
kritiikki).
§
Kirkon
omien perusteiden pitäminen esillä kokonaisvaltaisesti julistuksessa,
opetuksessa, sielunhoidossa ja muussa toiminnassa = sanoma.
·
Kirkon
toinen perusulottuvuus: yhteisö
o
Seurakunta
on uskovien yhteisö, jossa evankeliumi oikein opetetaan ja sakramentit sen
mukaisesti jaetaan.
o
Kirkko
koostuu (näkyvistä) uskovista syntisistä ihmisistä, joiden perustana on kirkon
(näkymätön) perusta.
o
Yhteisö
on suhteellista, epätäydellistä ja muutoksille altista.
o
Kirkonsisäisen
järjestön apu kansankirkolle:
§
Järjestö
on kirkossa vain osa-alue sekä henkilöiden että toimintojen osalta, ei siis
koko kirkko eikä kirkko kirkossa.
§
Järjestö
ei ole itsetarkoitus vaan palveluelin syvässä mielessä mutta samalla
itsenäinen.
§
Suorittaa
Sanan jakamista.
§
Kutsuu
uusia ihmisiä uskoon.
§
Synnyttää
Jumalan armosta uskovia, jotka ovat samanaikaisesti syntisiä ja vanhurskaita,
käyttäytymisessään hyviä ihmisiä ja uhrautumaan valmiita.
§
Hoitaa
uskovia.
§
Tuottaa
vastuunkantajia Jumalan valtakuntaan yleensä ja myös konkreettiseen kirkkoon.
·
Kirkon
kolmas ulottuvuus: toiminta
o
Perustasta
= sanomasta käsin kirkko yhteisönä toimii niiden edellyttämällä tavalla alati
muuttuvassa ympäristössä.
o
Kirkonsisäisen
järjestön apu kansankirkolle:
§
Kirkon
keskeisten toimintojen kehyksessä toimiminen (jumalanpalvelus, yleiset
julistus- ja opetustilaisuudet).
§
Sellaisten
toimintojen suorittaminen, jotka muuten jäävät sivuun (raamatunopetus,
evankelioiminen, maallikoiden ja työntekijöiden koulutus, maallikoiden
toiminta).
Seurakunnan olemus,
ominaisuudet, tuntomerkit, tehtävä ja perustus kuuluvat yhteen, eikä niitä saa
irrottaa toisistaan (separaatio). Ne ovat kuitenkin eri suureita (distinktio),
eikä niitä saa sekoittaa toisiinsa (diffuusio).
Lue lisää:
Raimo Mäkelä: Kuka on oikea pappi
Raimo Mäkelä: Kasteen haudasta ehtoollisen juhlaan