|
Kulmakivi
Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 6/99
|
|
|
Japanilaisen pastori Kojiman taulu
|
|
|
Siunattua joulun aikaa |
|
|
|
|
| Olin puheessani viitannut omaan antoisaan tehtävääni pappina. Olin sanonut, että iloitsen siitä, että saan ammatikseni julistaa ihmisille syntejä anteeksi. Sen tärkeämpää tehtävää ei maailmassa voi olla. Kokouksen jälkeen muuan muusikoksi esittäytynyt mies tuli luokseni ja kysyi, miksi papit toimittavat jumalanpalvelusta vailla mitään intohimoa. Opetetaanko heille, että heidän pitäisi olla mahdollisimman värittömiä, yksitoikkoisia ja persoonattomia? Hän sanoi vielä, että jos muusikko soittaa vailla intohimoa, sitä ei kukaan jaksa kuunnella. Vaikka musiikissa ei olisi sanoja, tehtävään paneutuminen ratkaisee.
Sanoin muusikolle, että tätä minäkin usein mietin. Miksi jumalanpalveluksesta tulee joskus vaikutelma, että pappi hoitaa viran puolesta jotain välttämätöntä tehtävää, josta hän haluaisi päästä mahdollisimman pian pois ö kotiin syömäänkö? Miksi liturgian tai saarnan tai iltahartauden synnyttämä vaikutelma on joskus haukotuttava välinpitämättömyys? Eikö niistä pitäisi syntyä tunne, että juuri tänään, juuri tässä on Jumala ainutlaatuisella tavalla läsnä ja hänellä on polttavan tärkeää asiaa jokaiselle kuulijalle? Pitäisi puhua kuin viimeistä päivää
Kysymys ei ole äänen volyymista eikä puhujan temperamentista. Jumalanpalveluskaavakin voi olla yhtä lailla uusi kuin vanha. Eikä ole juuri väliä, luetaanko uskontunnustus ennen vai jälkeen saarnan. Mutta sillä on väliä, onko Jumalan sana kulkenut ensin papin itsensä sydämen läpi. Sillä on merkitystä, että hän panee koko sielunsa peliin ja pitää jumalanpalveluksen siten, kuin se olisi viimeinen sekä hänelle että kuulijoille. Jos hän ei ole joka solullaan mukana jumalanpalveluksessa, hänen olisi ollut parempi pysytellä kotona. |
Nämä ovat kovia sanoja myös minulle itselleni. Aina ei työ innosta, ja joskus on hyvin vaikea nousta saarnatuoliin. Siksi tarvitaan paljon armoa ja Jumalan Hengen eläväksi tekevää kosketusta, että kuolleista sanoista tulee elävää puhetta. Mutta tähtäyspisteen pitää aina olla selvä: olen Jumalan asialla, en omallani. Jumala haluaa käyttää juuri minun puhettani synnyttääkseen uskon kuulijoiden sydämissä. Juuri minun tehtäväni saarnatuoliin noustuani on rohkeasti julistaa Jumalan lakia ja vielä rohkeammin kaikille kuuluvaa evankeliumia. Kenenkään ei tulisi jäädä epätietoiseksi siitä, että Jumalan armo kuuluu tänään jokaiselle.
Ehdotan siis jumalanpalvelusuudistukseen enemmän intohimoa, enemmän persoonallista eläytymistä, enemmän itsensä likoon panemista ja enemmän rukousta, että Jumalan tulet synnyttäisivät vielä uuden herätyksen ajan.
Eero Junkkaala
PS Luin juuri Helsingin Hiippakuntauutisista Mikko Kuustosen haastattelun. Hän tuntuu suhtautuvan ihan myönteisesti kirkkoon ja uskoon, mutta sanoo sitten näin: äJumalanpalveluksista olen vieraantunut tylsistymisen myötä: niiden tekemisestä puuttuu intohimo. Jos niistä jää tunne, että ihmiset vain suorittavat homman alta pois, hoidan liturgiat mieluummin itse - vaikka se onkin ilkeästi sanottu.ä Niinpä niin, Mikko, taidamme siis edelleen ajatella joistakin asioista samalla tavalla! |
|
|
Pieni pala Jumalaa tarpeen papillekin
Näin tamperelainen Aamulehti otsikoi pääkirjoituksensa, joka käsitteli Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin päätöstä erottaa pastori Jorma Hietamäki puoleksi vuodeksi pappisvirasta. Aamulehden mielestä papilta tulee edellyttää sitä uskoa, mitä kirkko julistaa.
Tuomiokapituli puuttui Hietamäen pappisvirkaan, koska tämä oli lehtien palstoilla opettanut, ettei hän usko lainkaan tuonpuoleiseen Jumalaan eikä Jeesuksen sovintokuolemaan. Hän oli sanonut nämä seikat myös piispan kanssa keskustellessaan ja myöntänyt kapitulin päätöksen oikeilla perusteilla tehdyksi. Silti hän olisi halunnut jatkaa pappisvirassa, koska se on osa hänen omaa henkilöhistoriaansa. Hän totesi mm., että ehkä joku seurakuntalainen haluaisi hänet antamaan syntyneelle lapselle juhlallisesti nimen ilman että tilanteessa korostettaisiin kasteen dogmaattisempia puolia.
Piispa Laulaja sanoi Kotimaa-lehdessä, että ei ole mahdollista olla pappina, jos oman uskontunnustuksen jokainen kappale alkaa sanoilla äminä en uskoä.
Piispa Laulajaa ja Lapuan tuomiokapitulia on onniteltava rohkeasta päätöksestä, vaikka tietenkin Jorma Hietamäen ajautuminen papista ateistiksi on surullinen asia. Tuomiokapitulit eivät ole vuosikymmeniin juurikaan tällaisia päätöksiä tehneet, vaikka harhaoppisia pappeja on aina silloin tällöin esiintynytkin. Aina ei tietenkään ole helppoa päättää, milloin jonkun opetus on harhaoppista ja milloin on kysymys vain lennokkaasta yksityisajattelusta tai omien epäilyksien pohdinnasta. Pääpaino on luonnollisesti pantava siihen, miten asianomainen itse ilmaisee suhtautuvansa kirkon uskontunnustukseen.
Hietamäen tapauksessa asia on harvinaisen selvä, sillä Hietamäki ei pyrikään väittämään, että hän hyväksyisi uskontunnustusta missään sen keskeisimmistä kohdista. Niinpä on selvää, ettei tällaisilla näkemyksillä voi olla virassa, jossa juuri näitä asioita pitäisi julistaa ja opettaa.
On toivottavaa, että Lapuan esimerkki terävöittäisi tuomiokapituleiden roolia niiden vaikeassa mutta tärkeässä tehtävässä kirkon opin valvonnassa.
EJ |
|
|
|
Apostolinen uskontunnustus ennallaan -
Kirkolliskokous äänesti muutosehdotukset kumoon |
|
Marraskuisen kirkolliskokousviikon piti jäädä tämän kirkolliskokouksen viimeiseksi istunnoksi, mutta useat kesken jääneet asiat vaativat vielä kolmen vuorokauden jatkokokouksen tammikuun 10.ö12. päiviksi. Tämä kokouksen merkittävin asia oli jumalanpalvelusten kirjan hyväksyminen ensimmäisessä käsittelyssä. Toinen ja kolmas käsittely ovat tammikuussa, mutta niissä ei voi enää tehdä sisällöllisiä muutoksia. Tammikuulle kokoukseen jäivät myös mm. seurakuntahallinnon kehittäminen, hiippakuntahallintokomitean mietintö sekä diakonaattikomitean mietintö. Muita marraskuun kokouksen päätöksiä olivat mm. lausunto uskonnonvapauskomitean välimietinnöstä, suomen- ja ruotsinkielisten katekismusten lopullinen hyväksyminen sekä kolmen miljoonan markan avustus Inkerin kirkon Pyhän Marian kirkon korjaukseen. Viimeksi mainittu ratkaisu oli sikäli mielenkiintoinen, että vaikka kirkkohallitus ei puoltanut päätöstä, kokousväki äänesti sen puolesta. Asian saattoi ratkaista Pentti Heinilän käyttämä perusteellinen puheenvuoro rakennushankkeen tärkeyden puolesta.
Uskontunnustus
Kiintoisinta kokouksessa oli uskontunnustuksista käyty keskustelu. Piispainkokous oli ehdottanut useita muutoksia sekä apostoliseen että Nikean tunnustukseen. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta karsi jonkun pois, mutta edelleen ehdotettiin seuraavia muutoksia:
- äNousi kolmantena päivänä kuolleistaä ehdotettiin muotoon änousi kuolleista kolmantena päivänää.
- äOn sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleitaä ehdotettiin muotoon äon sieltä tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleetä.
- äPyhän yhteisen seurakunnanä tilalle ehdotettiin muotoa äpyhän yhteisen kirkonä.
- Loppuun ehdotettiin sanaa äAamenä.
- Muoto äpyhäin yhteydenä ehdotettiin muotoon äpyhien yhteydenä.
- Lisäksi piispa Juha Pihkala ehdotti perustevaliokunnan eriävässä mielipiteessä piispa Eero Huovisen kannattamana, että muoto äIsään, Kaikkivaltiaaseenä muutettaisiin muotoon äkaikkivaltiaaseen Isäänä.
|
Yleiskeskustelussa käytettiin kaksi puheenvuoroa. Ensin Maaria Perälä Lapuan hiippakunnasta puolsi vanhojen sanamuotojen säilyttämistä, ja sitten minä käytin puheenvuoron, jossa esitin kirkko-sanan palauttamista sanaksi seurakunta. Totesin, että teologisesti molemmat ovat oikeita, mutta jos kumpikaan ei ole virheellinen, ei ole mitään syytä muuttaa vanhaa tuttua sanamuotoa. Kerroin saaneeni niin paljon palautetta seurakuntalaisilta, että pidän tärkeänä sanan seurakunta säilyttämistä. Sitä paitsi Raamatussa esiintyy vain sana ekklesia, joka uuteenkin käännökseen on käännetty sanalla seurakunta 125 kertaa ja vain kaksi kertaa sanalla kirkko.
Yksityiskohtaisessa keskustelussa äänestettiin edellä mainituista muutoksista numero 2, 3, 4 ja 6, ja kaikissa äänestyksen voitti entinen sanamuoto. Lopulta äänestettiin sellaisesta uskontunnustuksen muodosta, johon jäisivät vain muutokset 1 ja 5. Tämäkin muutosehdotus kumoutui äänin 81ö16, joten lopulliseksi sanamuodoksi tuli muuttumaton apostolinen uskontunnustus. Lopputulos oli pettymys niille, jotka olivat eri komiteoissa huolellisesti valmistelleet muutoksia. Äänestys kuitenkin osoitti, että kansa alkaa olla kyllästynyt alituisiin uudistuksiin. Juuri apostolinen uskontunnustus on sellainen, joka vielä paljolti osataan ulkoa. Jos siihen tehtäisiin vaikka pieniäkin muutoksia, harvoin kirkoissa ja toimituksissa mukana olevat menettäisivät loputkin tutut elementit kirkon menoista.
Nikean tunnustuksen sanamuotoihin tuli sen sijaan äänestysten jälkeen muutamia muutoksia. Sen pysyttämistä entisellään ei pidetty niin tärkeänä, koska sitä ei juurikaan osata ulkoa. Nikean uskontunnustukseen tuli muodon äpyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnanä tilalle muoto äpyhän, yhteisen ja apostolisen kirkonä.
Yksi kirkolliskokouskausi on siis lopuillaan ja uusien edustajien valinta edessä. Uusien ehdokkaiden nimilistojen pitäisi olla valmiina joulukuun 15. päivänä ja vaalit ovat helmikuun 14. päivänä ensi vuonna. Niiden joilla on mahdollisuus äänestää, tulisi olla nyt valppaina, että uudeksi nelivuotiskaudeksi saataisiin mahdollisimman hyvä edustus kirkkomme korkeimpaan päättävään elimeen.
Eero Junkkaala |
|
Kannatko huolta kirkkomme pappiskoulutuksesta?
STI:n syyskampanjassa loppukiri |
|
Olemme kahdessa edellisessä Kulmakivessä haastaneet STI:n ystäviä uusien kannattajien etsimiskampanjaan. Meillä on ollut käsitys, että maassamme olisi vielä paljon sellaisia ihmisiä, jotka kantavat huolta kirkkomme pappien ja lehtorien koulutuksesta.
He voisivat mielellään tukea tämän hyväksi tehtävää työtä, jos vain saisivat tiedon tämänkaltaisesta toiminnasta. Niinpä olemme vedonneet Kulmakiven lukijoihin uusien tukijoiden löytymiseksi.
Haaste jatkuu
Tähän asti uusia tukijäseniä on ilmoitettu varsin vähän, vain parikymmentä tämän syksyn aikana. Ensimmäisessä arvonnassa kirjapalkinnon voittivat Terttu Järviö, Eero Karjalainen, Riitta Koivuniemi, Heli Thure ja Helena Tuomi. Tammikuun alussa arvotaan toiset viisi kirjaa, ja kaikki tähän asti uuden kannattajan nimen lähettäneet ovat siinä mukana.
Haaste siis jatkuu! Ilmoita uusi tukijäsen STI:lle vuoden loppuun mennessä ja olet mukana kirja-arvonnassa.
Uskon talousarvio
STI:n hallitus hyväksyi 22.11.99 ensi vuoden budjetin, johon sisältyi varaus kolmannen teologin palkkaan yhdeksän kuukauden ajaksi, aivan kuten olimme tähän asti suunnitelleet. Päätös oli rohkea teko, sillä tämän vuoden tulotasolla emme selviäisi ensi vuodesta.
Olemme siis ottaneet uskon askeleen, jota pidämme työn kannalta tarpeellisena mutta jonka toteutuminen edellyttää tulojen nousua. Tähän vuoteen nähden lisätarve on vähän yli 100 000 markkaa ensi vuoden aikana.
Kuukausittain tarvitsisimme siis noin 10 000 markkaa enemmän kuin tänä vuonna. STI:n koko vuoden budjetti on noin 1,4 miljoonaa markkaa.
Jumalan ihmettä
STI:n toimintahan perustuu kokonaan vapaaehtoiseen kannatukseen, ja siksi se on ollut jatkuvaa Jumalan ihmettä nämä kaksitoista vuotta. Kolehteina saamme noin 8 % tuloista, oma toiminta (kirja- ja kasettimyynti ym.) tuottaa noin 10 %, jäsenjärjestöjen jäsenmaksut 7 % ja loput noin 75 % tulevat vapaaehtoisina kannatusmaksuina työn ystäviltä. |
Useimmat maksavat 150 mk vuodessa, mutta yhä enenevästi on niitäkin, jotka tukevat kuukausittain tai antavat suuremman summan silloin tällöin. Jokaisesta tilille tulleesta merkinnästä kiitämme Jumalaa.
Ensi vuonna
Vuonna 2000 on siis tarkoitus vakiinnuttaa kolmannen teologin paikka siten, että Pekka Huhtinen työskentelee STI:ssä toukokuun loppuun asti, ja syyskuun alusta alkaen seuraavalle yhdeksän kuukauden vakanssille on kutsuttu Risto Soramies.
Näin STI on vahvistanut sekä lähetystiedon että systemaattisen teologian asiantuntemusta ja samalla lisännyt mahdollisuuksia vastata enenevästi seurakunnista tuleviin puhujapyyntöihin.
Olethan mukana?
Sinua tarvitaan työn puolestapuhujana ja esirukoilijana. Jos voit panna kortesi kekoon talouden nostamistalkoissa, olemme siitä hyvin kiitollisia. Ellet, ole iloisin mielin kuitenkin mukana STI:n ystäväjoukossa. Toivotamme kaikille Kulmakiven lukijoille hyvää ja Jumalan siunaamaa joulun aikaa.
Pekka Huhtinen Kirsi Sell Timo Eskola Eero Junkkaala
PS
Äskeisten päätösten ja edellisten rivien kirjoittamisen jälkeen meille tuli tieto vuokranantajalta, että vuokraamme korotetaan ensi kesäkuussa 36 000 markasta 50 000 markkaan kuukaudessa.
Tämä merkitsee jonkinlaista uudelleen arviointia kaikissa talouteen liittyvissä ratkaisuissa. Meidän on myös laskettava tämä teidän sydämillenne, rakkaat työmme ystävät. Teidän rahoillanne tätä työtä on tehty tähän asti, ja niin kuin uskomme ja toivomme, tehdään tulevaisuudessakin.
Olettehan siis kanssamme myös uusien päätösten astuessa voimaan? |
|
Terveisiä Kiotosta
Kansainvälinen maailmanlähetyksen
konferenssi |
Japanilaiskrisittyjä kongressikeskuksen edessä. |
Lähetyskonferenssin järjestäjä,
tausta ja osallistujat
Kioton konferenssin järjestäjänä toimi kolmannen maailman lähetysjärjestö Third World Mission Association (TWMA). TWMA perustettiin kymmenen vuotta sitten tukemaan paikallisia kirkkoja niiden missionaarisessa tehtävässä. Järjestön teologinen basis on yhtenevä Lausanne-liikkeen kanssa. Konferenssin japanilaisena sponsorina toimi Nippon Revival Association (NRA), joka edustaa Japanissa lähinnä karismaattista suuntausta. Useat puhujista olivat tuttuja Lausanne-liikkeen karismaattisen siiven piiristä.
Konferenssista muodostui erittäin kansainvälinen. Luonnollisesti suurin osa kokousväestä oli Aasiasta, mutta varsin paljon edustajia oli myös Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta.
Konferenssin yleispiirteet
Konferenssin järjestäminen juuri toisen vuosituhannen viimeisenä vuonna tarjosi mahdollisuuden pohtia niitä näkymiä, jotka liittyvät maailmanlähetykseen siirryttäessä kolmannelle vuosituhannelle. Lähetystyön ja paruusian välinen yhteys korostui.
Samoin korostui Kristuksen ainutlaatuisuus pelastuksen kannalta lähetystyön luovuttamattomana peruspilarina. Lähetys on Jumalan lähetystä, jossa Jumalan sanan eläväksi tekevä Pyhä Henki on varsinainen missionaari, käyttäen apunaan lähetystyöhön, evankeliumin julistamiseen antautuneita ihmisiä.
Keskeiset teemat
Millennium-teema ja siihen liittynyt tietty lopunajallisuuden korostus oli paljon esillä puheissa ja esitelmissä. Lähetystyön täyttymys ja Kristuksen toinen tulemus, paruusia, nähtiin Matt. 24:14:een perustuen erottamattomana kokonaisuutena.
Maailmanlähetyksen keskeiseksi haasteeksi nousi odotetusti islam.
Siinä ajassa, missä kristittyjen määrä kaksinkertaistuu, muhamettilaisten määrä nelinkertaistuu. Islam vahvistuu varsinkin lännessä.
Tasaisen taulukon mukaan muhamettilaisten määrä ohittaa kristittyjen määrän n. vuoden 2030 paikkeilla. Islamiin liittyneet esitykset olivat konferenssin antia mielenkiintoisimmasta päästä.
Jumala-käsityksen osalta tehtiin kristinuskon ja islamin kesken linjaus: Kristittyjen Jumala on Jeesuksen Isä, muhamettilaisten Jumalalla ei ole Poikaa; kyseessä on eri Jumala (tri. Hisham Kamel, Egypti / USA). Vaikka islam todettiin lähetystyön kannalta vaikeaksi, korostus oli siinä, että islamin jatkuva voimakas leviäminen tulee nähdä pikemminkin haasteena ja työkutsuna kuin uhkana.
Toinen merkittävä ja ajankohtaiseksi haasteeksi koettu teema oli New Age (tri Martin Paul Alphonse, Intia).
New Age, yhdessä liberaaliteologian ja idän mystiikan ihannoinnin kanssa, on vallannut ja valtaa yhä lisää alaa varsinkin lännessä, mutta myös kolmannessa maailmassa.
Hälyttävintä on se, miten New Age -tyyppinen ajattelu valtaa alaa myös kirkoissa. Tämän mukaan absoluuttista totuutta ei opeteta olevan olemassakaan, vaan on pelkästään erilaisia käsityksiä totuudesta, eri uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa, totuuden eri ilmenemismuotoja.
Kristillisen kirkon ainoana mahdollisena vastauksena New Age -ajattelulle nähtiin kiinnipitäminen absoluuttisesta totuuskäsityksestä. |
Useissa esityksissä sivuttiin myös maailman sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden teemaa. Tällöin kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten pieni ihmisjoukko hallitsee niin huomattavaa osaa maailman varannoista.
Vaikka uskontodialogi ei noussutkaan mainittavammin esille, korostettiin sitä, että kristittyjen on tarpeen tietää muiden uskontojen sisällöstä, opetuksesta ja korostuksista.
Kolmannen maailman rooli
maailmanlähetyksessä
Kolmannen maailman rooli maailmanlaajassa kristikunnassa keskeisesti esille.
Kristittyjen suhteellinen osuus on yhä selvemmin kolmannessa maailmassa. Sieltä on myös yhä selvemmin nousemassa lähetystyön keskeisin resurssi. Maailmanlähetyksen ns. 10/40 ikkuna nousi yhdeksi keskeiseksi käsitteeksi.
Konferenssissa oli havaittavissa äirtiottoaä läntisen kristikunnan johdosta ja holhouksesta.
Tähän kuului myös korostus, että kristinusko ei ole länsimainen uskonto ja että kolmannen vuosituhannen mission tulee olla vapaa läntisen kolonialismin ja kulttuuri-imperialismin rasitteista.
Konferenssissa tiedostettiin selkeästi se, että läntisen kristikunnan kirkoissa on käynnissä ankara jäsenkato, mikä heijastuu myös lähetysinnon heikkenemisenä.
Aasia, Afrikka ja Latinalainen Amerikka elävät puolestaan kristillisen kirkon leviämisen ja samalla voimistuvan missionaarisen osallistumisen aikaa.
Näyttää siltä, että nimenomaan kolmannen maailman kirkoista ja lähetysjärjestöistä löytyy volyymia vastata islamin, erilaisten uususkontojen ja New Age -liikehdinnän kirkon missiolle tarjoamaan haasteeseen.
Konferenssin merkitys Japanin kannalta
Japanin panos maailmanlähetyksessä on ollut varsin vaatimaton.
Luonnollisesti keskeinen syy tähän on ollut japanilaisten kristittyjen prosentuaalisesti pieni osuus maan koko väestöstä, mutta tämä ei ole ainut syy. Japanilaista kristillisyyttä on vanhastaan vaivannut sisäänpäinkääntyneisyys.
Myös historian poliittiset rasitteet militaristisine valloitusretkineen eri puolilla Aasiaa ovat pitkään olleet Japanissa vaiettu, torjuttu ja selvittämätön vyyhti.
Tämä on toiminut Japanin osalta jarruna Aasian kirkkojenvälisten yhteyksien syventämiselle ja lujittamiselle, sekä lähetystoiminnalle.
Kioton konferenssin yksi vaikuttavimpia hetkiä liittyikin juuri tähän problematiikkaan, kun All Japan Revival Mission -järjestön presidentti, tohtori Paul Ariga polvistui parituhatpäisen yleisön edessä pyytämään anteeksi Aasian maiden edustajilta Japanin sodanaikaisia imperialistisia edesottamuksia.
Aasian kristikunnan voimatekijänä lähetystyössä on pitkään ollut Etelä-Korea, jonka osuus myös Kioton konferenssissa oli merkittävä.
Etelä-Koreasta on jo pitkään tehty lähetystyötä Japanissakin. Kioton konferenssissa peräänkuulutettiin myös Japanin näkyvämpää panosta maailmanlähetyksessä.
Konkreettista muotoa asia sai, kun hokkaidolainen japanilainen pastori esitteli kokousväelle Indonesiaan suuntautuvan lähetysprojektin, jonka on määrä alkaa vuonna 2000.
Konferenssi osoitti, että japanilaisilla on syntynyt halu olla entistä enemmän mukana globaalissa missiossa.
Pekka Huhtinen |
|
|
Uutta tietoa kristinuskon tulosta Japaniin?
Japanissa ja laajemminkin Aasian liittyvässä tutkimuksessa on herännyt kiinnostus jäljittää mahdollisuutta, jonka mukaan kristinusko olisi tullut Japaniin ainakin jossain muodossa jo ennen Francisco Xavieria (1506ö1552).
Radikaalimpien väitteiden mukaan kristinuskoa olisi ollut Japanissa jopa yli tuhat vuotta ennen Xavieria. Näin väittää kristillinen kuukausijulkaisu Remnant (10 / 1999, no. 123).
Samaan aiheeseen liittyvää, mutta ajoituksellisesti huomattavasti varovaisempaa tietoa on John C. Englandin kirjoittamassa kirjassa äThe Hidden History of Christianity in Asia: The Churches of the East before 1500ä. (1996).
Valitettavasti ko. kirjaa ei ole saatavissa Suomen kirjastoista, ainakaan toistaiseksi, mutta se on tilattavissa.
PH |
|
H ENKILÖKOHTAISE STI
|
 |
Stig-Olofilta onnistuu saarna
sereren heimokielellä |
On perjantainen aamupäivä.
Helsinkiläisen Luukkaan seurakunnan (Lukas församling) kirkkoherra Stig-Olof Fernström saapuu pirteänä STI:hin.
Hänellä on vapaapäivä, mutta virkeyden syy on aamulla ystävien kanssa vietetty hetki raamattupiirissä.
|
Suomen kieli auttoi sereren oppimisessa
Stig-Olofille annettiin opiskeluaikoina kiinnostus Raamatun alkukieliin. Hän on tutkinut sekä Uutta- että Vanhaa testamenttia. Teologian opintojen rinnalla Stig-Olof opiskeli humanistisessa tiedekunnassa pääaineenaan seemiläiset kielet.
- Mitä useamman kielen kanssa on ollut tekemisissä, sitä helpompi on omaksua uusia kieliä.
Stig-Olof sai käyttää kielellisiä lahjojaan ollessaan lähetystyössä Senegalissa 1974-86. Hän oli mukana kääntämässä Uutta testamenttia sereren heimokielelle. Ihmeellistä kyllä, Stig-Olof huomasi, että myös suomen kielen taidosta oli hyötyä tuossa työssä. Sereren kielen säännöt ovat foneettisia eli kielessä olevat pitkät vokaalit kirjoitetaan näkyviin aivan kuten suomessakin. Katoliset tulivat tekemään Senegaliin lähetystyötä jo 1800-luvun alussa, mutta heidän oli ranskankielisinä vaikea omaksua serereä. He eivät pystyneet erottamaan lyhyiden ja pitkien vokaalien eroa.
Stig-Olof kertoo, että Herra kutsui hänet nimenomaan lähetystyöhön. Teologian opiskelu ja papiksi valmistuminen olivat sitten luonnollinen tie tuohon päämäärään. Hänen mielestään on ylipäätään ihme, että papin poika tulee uskoon ja valmistuu isänsä ammattiin. Stig-Olofillekin se oli nuorena vihoviimeinen ammatti, johon hän haluaisi.
Kasvun kausia
Raamatun kääntäminen Senegalissa oli monella tapaa pioneerityötä. Sereren kieli ei vielä 70-luvulla ollut siellä virallinen kirjakieli. Kielen oikeinkirjoitus oli lyöty lukkoon vain muutama vuosi aikaisemmin yhdessä kuuden muun pääkielen kanssa. Senegalissa ei pitkään ollut muita sererenkielisiä kirjoja kuin, mitä lähetystyöntekijät käänsivät. He saivatkin hyvin pian julkaistuksi UT:n osia ja sereren aapisen.
Stig-Olof vieraili tänä vuonna pitkästä aikaa Senegalissa. Hän sai samalla olla mukana kirkon 25-vuotisjuhlissa. Stig-Olofista oli antoisaa vuosien tauon jälkeen käyttää saarnatessaan sereren kieltä. Stig-Olof iloitsee Senegalin kansallisesta luterilaisesta kirkosta, jolla on nykyään omia pappeja. Toiminta on laajentunut, mutta mukaan on mahtunut myös hiljaisempia vuosia.
- Kasvun erilaiset kaudet kuuluvat elämään. Toisinaan se on hitaampaa, toisinaan voimakkaampaa.
Raamatunkäännöksellä on väliä
Stig-Olof lukee jatkuvasti Raamatun alkutekstejä. Viime aikoina uusi ruotsinkielinen raamatunkäännöksen, Bibel 2000:n, tutkiminen on ollut hänellä työn alla.
- Bibel 2000 rikkoo sillat VT:n ja UT:n välillä. Sen mukaan VT:ssa ei ole profetioita vaan ne on vasta jälkeenpäin tulkittu Jeesukseen liittyviksi. Se on myös selkeästi radikaalimpi kuin meidän uusi suomalainen raamatunkäännöksemme. Suomen kirkolliskokous hyväksyi marraskuussa alustavasti Bibel 2000:n. Stig-Olof toivoo, että sen rinnalla saataisiin käyttää myös luotettavampaa Folkbibeln-käännöstä, joka valmistui vuosi sitten.
- Folkbibeln on uskollinen Raamatun sanalle ja lähtee liikkeelle siitä, että Raamattu on Jumalan meillä antama ilmoitus. Sen tulkinnat ovat sopusoinnussa kristillisen kirkon oppien kanssa. Folkbibeln syntyi reaktiona uuden käännöksen UT:n osien ilmestyessä 80-luvun alussa. Stig-Olof on iloinen, että Folkbibeln ehdittiin julkaista selkeästi ennen Bibel 2000:a. Näin ihmiset ovat ehtineet tutustuneet siihen ja havaita sen hyväksi. |
Rakkaus Raamattua kohtaan on johtanut Stig-Olofin myös STI:hin. Mukana oleminen tuntuu hänestä lähes itsestään selvyydeltä. Stig-Olof on ollut työvaliokunnassa instituutin toiminnan alusta lähtien. Stig-Olof korostaa monien muiden tapaan, että STI:n vahvuuksia on keskittyminen Raamattuun ja sen sanomaan.
- Raamattukritiikissä ollaan kiinnostuneita ulkokuoresta. Raamatun ei anneta olla kokonaisuus vaan se pilkotaan pieniksi paloiksi. Tuo ei toimi, sillä Raamattua tulee tutkia kokonaisvaltaisesti.
Ruotsinkieliset ja herätys
Stig-Olof miettii ruotsinkielistä hengellistä elämää Suomessa. Herätyskristillisissä piireissä ollaan monesti oltu epäluuloisia ruotsinkielisiä kohtaan. Se johtuu Stig-Olofin mielestä pitkälti viime vuosisadan taustasta. Valtaapitävä väestö eli ruotsinkieliset suhtautuivat silloin negatiivisesti herätyksiin.
- Ruotsia puhuva sivistyneistö on tänäkin päivänä täällä Etelä-Suomessa etääntynyt kirkon uskosta ja elämästä. Ne nähdään enemmänkin muodollisena asiana. Sitä vastoin ruotsinkielisellä pohjanmaalla on ollut herätystä ja vilkasta hengellistä toimintaa.
Stig-Olof huomasi pohjanmaan ilmapiirin Pietarsaaren pommin yhteydessä. Paikallisten maallisten lehtien haastatteluissa hyvin usea puhui Jumalan varjeluksesta. Pääkaupunkiseudulla vastaavat reaktiot monien ihmisten suusta olisivat olleet harvinaisia. Tosin myös Hufvudstadsbladetin yleisönosastolla on keskusteltu vilkkaasi hengellisistä asioista, mitä olisi vaikea kuvitella suurimman suomenkielisen päivälehden sivuilla.
Ryhmätyössä on voimaa
Stig-Olofin tilanne on hieman toinen kuin suomenkielisten seurakuntien kirkkoherroilla. Luukkaan seurakunnalla ei ole yhtään omaa toimitilaa vaan esimerkiksi kirkkoja heidän käytössään on kahdeksan. Sen takia on pitänyt tottua tavaroiden siirtelyyn. Työntekijäresurssit ovat myös rajalliset. Nuorisotyö tapahtuu tässä noin viidentuhannen ihmisen seurakunnassa palkkiotoimisten nuorten voimin. Stig-Olof on saanut seurata, miten nuoret ovat kasvaneet saadessaan vastuuta. Hän on iloinen seurakuntansa nuorisotyön toimivuudesta. Erityisesti isosten ohjaaminen on sujunut hyvin kolmivuotisena koulutuksena. Joka toinen viikko kokoontuviin tapaamisiin kuuluu paljon raamattuopetusta. Isoset saavat opetusta myös rippileirin aikana.
Luukkaan seurakunnassa on panostettu pienryhmätoimintaan. Stig-Olofin mielestä erityisen hedelmällisiksi ovat muodostuneet kurssit kristinuskon keskeisistä aiheista. Luennoista ja ryhmäkeskusteluista koostuva koulutus käsittää kymmenen iltaa, jotka alkavat aina 18.30 aterialla.
- Pöytäyhteyden merkitys on nähty tärkeäksi. Pidän merkittävänä myös koulutukseen kuuluvaa viikonloppua leirikeskuksessa. Siellä voidaan keskittyä asioihin syvemmin ja tutustua toisiimme. Koulutukseen on osallistunut kaikenikäisiä ihmisiä. Valtaosa kävijöistä on työikäisiä, joita seurakuntien usein tuntuu olevan vaikea tavoittaa.
- Kurssin päätavoite on sama kuin kaiken seurakunnan toiminnan: Se että ihmiset näkisivät, kuka Jeesus on. Stig-Olof lähtee haastattelun jälkeen käymään työpaikallaan, sillä sinne ovat saapuneet painosta raamatunlukuoppaat. Heidän seurakuntansa tavoitteena on kannustaa ihmisiä lukemaan koko Raamattu läpi vuoden aikana.
- Haluan korostaa, että Raamattu on luottamuksen arvoinen. Olen saanut sen itse kokea. Sana kestää ja se toimii.
Anja Rämö |
|
KIRJA-ARVOSTELU
|
|
Kirja Jeesuksesta jälkeen Kristuksen
Matti Myllykoski ö Per Lindblad
Jeesus jälkeen Kristuksen. WSOY. 1999. 273 s. |
|
Syksyn kirjauutuuksiin kuuluu Myllykosken ja Lindbladin kokoama artikkelisarja Jeesuksesta. Kirjan toimitusperiaate on sama kuin 80-luvulla julkaistussa kirjassa Suomalaisen Jumala. Artikkeleissa on tavallisten suomalaisten näkemyksiä Jeesuksesta. Tässä äsuomalaisen Jeesusä kokoelmassa 19 kirjoittajaa esittelee näkemyksiään Nasaretilaisesta.
Artikkelit ovat hyvin erilaisia. Useimmat niistä ovat jonkinlaisia mielikuvia Jeesuksesta. Kirjoittajan Jeesus muistuttaa kovasti kirjoittajaa itseään. Kalevi Sorsan Jeesus on kunnon sosialisti, ja hyväntahdonlähettiläs Mikko Kuustosen Jeesus muistuttaa hyväntahdonlähettilästä.
Jotkut kirjoittajista näyttävät ymmärtäneen tehtävän hieman omaperäisesti. Lenita Airisto ja Antti Kylliäinen kirjoittavat lähinnä itsestään. Näistä kuitenkin vain jälkimmäinen sijoittaa itseensä messiaanisia piirteitä. Tuomiokapitulin eteen harhaoppisyytteen takia vedetty Kylliäinen rinnastaa itsensä Jeesukseen, joka myös vedettiin äJeesuksen tuomiokapitulinä eli Suuren neuvoston eteen ennen ristiinnaulitsemista. Tahattomanakin rinnastus olisi tragikoominen.
Lenita Airisto puolestaan käsittelee Jeesusta miten tahtoo. Hän on vakuuttunut siitä, että jos he kaksi olisivat eläneet samaan aikaan, Lenita olisi pystynyt vaikuttamaan Jeesukseen ja tekemään hänestä vähän avarakatseisemman kuin mitä hän Raamatussa on.
Teologiaakin kirjasta löytyy. Irja Askola edustaa tyylipuhdasta postmodernia dekonstruktionismia. Hän näkee paljon vaivaa kurittaakseen naistenvihaaja-Jeesusta, jonka käytös äloukkaa häntää. Askolan Jeesus on ylimielinen ja töykeän välinpitämätön. Hannele Koivunen puolestaan uudistaa pääsiäistä: äMinua on aina kuvottanut Jeesuksen tarinassa sen verisyys, verellä mässäilyä. |
Taiteilija Rosa Liksom pitää neitseestäsyntymistä ongelmana, ja näyttelijä Juha Turkka ratkaisee asian: Jeesuksen on täytynyt syntyä insestin seurauksena. Mikään muu ei selitä syntymään liittyvää häpeää. Pastori Myllykoski lohduttaa kuitenkin jo kirjan alussa, että varhaisimman Jerusalemin seurakunnan juutalaiskristityt Jeesuksen veljen Jaakobin johdolla ätorjuivat ajatuksen, että Jeesus olisi syntynyt neitseestää. Rosa ja Juha voivat siten olla huoleti. He eivät ole epäilyssään yksin. Itse asiassa he edustavat apostolista uskoa.
Kokonaisuutta ajatellen on hieman hämmästyttävää, että Jeesuksesta kirjoitettu kirja voi olla näin lattea. Kirjoittaessaan itsestään ja elämästään moni kriisin ja ahdistavan elämänvaiheen läpi käynyt suomalainen on nimittäin viime vuosina tuottanut varsin syvällisiäkin teoksia ihmisenä kasvamisesta ja elämän todellisista arvoista. Tässä kokoelmassa oikeastaan vain Virpi Miettisen lyhyestä todistuspuheenvuorosta huokuu tämän kaltaista syvyyttä. Muutoin parin pastorin (Repo, Jolkkonen) teologisia puheenvuoroja lukuun ottamatta teos on täynnä pinnallisuuksia ja väljähtyneitä piloja.
Timo Eskola |
|
|
Mikä on Urantia-kirja?
Urantia-kirja on uudelleen kirjoitettu Raamattu, josta on tullut maailmanlaajan New Age -verkoston yksi suunnannäyttäjä. Tässä on kyse synteesistä, jossa uskonto, tiede ja historia pyritään saattamaan täydelliseen sopusointuun keskenään. Runsaan kahdentuhannen sivun laajuinen teos on sekoitus juutalaista enkelimystiikkaa (Mikael, Melkisedek, Gabriel, Lucifer), gnostilaisuutta ja kristinuskoa ö puhumattakaan hindulaisuudesta ja muista uskonnoista. Lopputulos on eräänlainen Tähtien sodan ja Uuden testamentin risteytys.
Internet-haku tuo esille lukemattomia Urantia-sivuja (Altavista: yli 50 000) materiaaleineen ja opintopiireineen. Kirja tulee epäilemättä vaikuttamaan nousemassa olevan sukupolven uskonnollisiin käsityksiin. Nyt jo olen kohdannut tavallisia seurakuntalaisia, jotka kyselevät teoksen sisällöstä. Jokaisen teologin tulisi hankkia perustiedot tästä uudesta harhasta, jotta osaisi vastata aihetta koskeviin kysymyksiin.
Urantia-kirjan alkuperä on tyypillisen hämärä. Chicagossa adventistiselta taustalta noussut jonkinlainen psykiatri ja parapsykologian harrastaja William S. Sadler (1875ö1969) väittää saaneen sanoman nimettömäksi jäävältä potilaaltaan 1930-luvulla. Tuntemattoman miespotilaan väitetään unissaan puhuneen viestit, ja sihteereinä toimineet ihmiset olivat kirjoittaneet ne vuosien mittaan ylös. 1950 perustettiin Urantia Foundation ja 1955 julkaistiin itse kirja ö 20 vuotta ilmoitusten jälkeen.
Kirja itse väittää olevansa viesti toisista maailmoista. Teosofialle tyypilliseen tapaan se on äsaneltuä valitulle välittäjälle. Sanelijoina esitetään kussakin luvussa äUniversaalit Sensoritä ja muut sen kaltaiset ylimaalliset olennot. Urantia-kirjan sisältö kattaa laajan kosmologian (n. 600 s.), Urantian historian (n. 600 s.) ja Jeesuksen elämän ja opetukset (n. 800 s.).
Ihmisyyttä pyritään teoksessa kuvaamaan niin tieteen kuin esiteltävän ideologian mukaisesti. Evoluution sanotaan tuottaneen maan päälle alemman ihmisrodun. Aadam ja Eeva ovat kuitenkin toisen, kehittyneemmän maailman kansalaisia. Heidät lähetettiin Urantiaan tähtimatkalle ja he materialisoituivat tänne tietyssä historian vaiheessa. Ihmiskunnan kehittyminen on siten varsinaisesti toisista maailmoista tulleiden olentojen tuoman viisauden tulosta. Syntiä tai lankeemusta tällainen käsitys ei luonnollisestikaan tunne.
Jeesusta Urantia-kirja ei tarvitse sovittajaksi. äMutta suurin virhe tehtiin siinä, että vaikka ihmis-Jeesuksella tiedostettiin olevan uskonto, jumalallisesta Jeesuksesta (Kristuksesta) tuli silti miltei yhdessä yössä uskonto. Paavalin kristinusko varmisti jumalallisen Kristuksen palvonnan, mutta se kadotti näköpiiristään lähes kokonaan kamppailevan ja urhean Jeesus Galilealaisen, joka... nousi matalilta ihmisyyden tasoilta niin, että hänestä tuli yhtä jumalallisuuden kanssa, ja siten hänestä tuli se uusi ja elävä tie, jonka kautta kaikki kuolevaiset voivat samalla tavoin nousta ihmisyydestä jumalallisuuteen.ä (s. 2092).
Urantia-kirjan eskatologia on lopulta eräänlaista modernin gnostilaisuuden ufo-uskontoa. Ihmiskunnan tulevaisuuden toivona on muilta planeetoilta tai muista maailmoista tuleva viisaus, joka johtaa ihmiskuntaa täydellisyyteen.
Timo Eskola |
|
KATSAUKSIA |
|
Yhteiskunnan perhekäsitys muuttumassa
Samaa sukupuolta olevien parien rekisteröiminen oikeusministerillä.
Kysymys homoseksualismin hyväksymisestä ja ns. homoliittojen virallistamisesta nousee aika ajoin esille. Edellinen eduskunta torjui tällaisten liittojen mahdollisuuden rekisteröityä virallisiksi liitoiksi. Nyt asia on uudelleen vireillä ja tullee lähikuukausina uuden eduskunnan käsiteltäväksi. Oikeusministeri Johannes Koskinen on alustavasti ilmoittanut kannattavansa ehdotusta. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallitus otti hankkeeseen selkeästi kielteisen kannan.
Voisiko tavallinen suomalainen rivikristitty vaikuttaa vielä jotenkin asiaan? Voisi. Paras tapa saattaisi olla yhteydenotto oman alueen kansanedustajiin. Heille voisi kertoa kantansa, sillä kansanedustajille äänestäjien mielipiteet ovat tärkeitä.
Samalla kun kannamme huolta kristillisen avioliittokäsityksen murenemisesta, on syytä korostaa, että myös homoseksualistisen taipumuksen kanssa elävällä ja kamppailevalla on täysi ihmisarvo ja uskoessaan Jeesukseen he ovat yhtä lailla Jumalan lapsia kuin kuka muu tahansa. Meillä jokaisella on omat synnilliset taipumuksemme. Niitä ei pidä lähteä julistamaan oikeina elämänmuotoina mutta niiden kanssa on suostuttava elämään.
Homoliittojen vastustaminen merkitsee tuen antamista niille, jotka kamppailevat tällaisen taipumuksen kanssa. Luomisjärjestyksen vastaisesta elämänmuodosta ei pidä tehdä normaalia. Avioliittoinstituutio on yhteiskunnan tärkein perusyksikkö. Sitä tulisi kaikin tavoin tukea ja vahvistaa. Tanska, Ruotsi, Norja ja Islanti ovat hyväksyneet samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisen ja näissä maissa ollaan menossa jo kohti seuraavaa askelta, näiden kirkollista vihkimistä. Suomi voisi näyttää esimerkkiä maasta, jossa ei ole pakko tehdä perässä kaikkia samoja tyhmyyksiä, mitä toiset ovat edellä tehneet.
EJ
Lähetystä ja lestodiolaisuutta STI:n kevään ohjelmassa
Kevätkauden ohjelmassa on hyvin monipuolinen näkökulma vuosituhannen vaihteen lähetyshaasteisiin. Aiheina ovat mm. Kirkon kasvu, Marttyyrien kirkko, Juutalaislähetyksen ongelmia sekä Islamin käsitys vanhurskauttamisesta. Sarjassa luennoivat mm. Pekka Huhtinen, Simo Kiviranta, Juhani Lindgren, Timo Keskitalo, Heikki Nurminen, Matti Korpiaho ja Reijo Arkkila.
Toinen suurempi kokonaisuus on sarja lestadiolaisuudesta. Laestadiuksen syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta, ja sen kunniaksi STI:ssä perehdytään 16.2. alkaen viikoittain seitsemällä eri luennolla tämän herätyksen alkuun ja myöhempään kehitykseen. Sarja kartoittaa ja arvioi teologisesti useita eri lestadiolaisuuden ulottuvuuksia. Luennoitsijoina ovat mm. Jouko Talonen, Timo Holma, Seppo Leivo, Martti Vuollo, Marko Sjöblom ja Timo Saitajoki.
Lisäksi keväällä järjestetään eksegeettinen päivä, jossa tutkijat Lauri Thuren, Erkki Koskenniemi ja Tom Holmen esittelevät uusimpia tutkimuksiaan. Sielunhoidon ja systemaattisen teologian aihepiireistä on myös luentoja sekä alkukielten ryhmät jatkavat syksyn tapaan. Kevätkauden avajaisissa 12.1. rovasti Matti Väisänen puhuu aiheesta Uudestisyntyykö lapsi kasteessa? |
Alister McGrath vieraili yliopistolla
Suomalaisille lähinnä kirjojen kautta tuttu englantilainen professori Alister McGrath vieraili perjantaina 26.11.1999 Helsingin yliopistolla. McGrath toimi Timo Pokin Billy Grahamin teologiaa käsittelevän väitöskirjan vastaväittäjänä Tämän lisäksi McGrath piti myös yleisöluennon aiheesta Teologia ja moderni kulttuuri. Teemaansa liittyen hän kiinnitti huomiota myös siihen kuinka teologiaa tulisi opettaa. Kun on tutkittu teologian opintojen vaikutusta Pohjois-Amerikan seminaareissa opiskelleihin henkilöihin, on havaittu kaksi asiaa. Ensinnäkin opiskelijat ovat kokeneet, että heidän tietonsa teologiasta ja filosofiasta on lisääntynyt. Samoin kyky hallita aihepiiriin kuuluvia asioita on parantunut. Mutta samalla he ovat menettäneet uskostaan sen innokkuuden, joka heillä oli opintojen alussa. He eivät enää kokeneet rakastavansa Jumalaa samoin kuin ennen. Tähän on McGrathin mukaan syynä teologian irrottaminen niistä, jotka tekevät teologiaa. Teologisten ilmiöiden puhtaan objektiivinen tarkastelu vieraannuttaa ihmiset siitä todellisuudesta, jossa teologia syntyy.
Esimerkiksi kysymys "Kuinka voin pelastua?" oli Lutherille teologian tekemisen lähtökohta. Me emme voi todella ymmärtää Lutheria, jos emme ymmärrä tätä. Luther teki teologiaa kansaa varten, ei omaksi huvikseen. Ihmisen pelastusta tai sitä rakastaako Jumala minua, koskevien kysymysten esittäminen koetaan usein yliopistollisessa ilmapiirissä naiiveiksi, siitäkin huolimatta, että näillä kysymyksillä on opiskelijoille ja muille ihmisille valtava merkitys.
On kysyttävä, mikä merkitys jää sellaiselle teologialle, joka ei kykene vastaamaan näihin kysymyksiin? Englantilaisessa yliopistossa hengellisen elämän kytkeminen opintoihin on helpompaa, koska siellä yliopiston kurssien joukossa on opintokokonaisuuksia, jotka käsittelevät spiritualiteettiä. Kun McGrathilta kysyttiin, mitä suomalaisessa tilanteessa voisi asialle tehdä, hänen ehdotuksensa oli seuraavanlainen. Sen sijaan että ainoastaan tarkastelisimme, mitä jotkut ajattelijat ovat sanoneet eri asioista, voisimme kysyä mitä me voimme oppia tästä. Näin teologia ja teologian opiskelija tulisivat lähemmäs toisiaan. Tällä tavoin kristillinen teologia voisi myös säilyttää ominaisluonteensa postmodernin maailman keskellä. Kun kirkon sanomaa on uhattu, se on kyennyt puolustautumaan ainoastaan menemällä "takaisin lähteille", eli Raamattuun ja kristillisen kirkon traditioon. Näin tulisi toimia myös nyt, kuitenkin sillä tavoin, että pyrkisimme julistamaan evankeliumia ymmärrettävällä tavalla nykyajan ihmiselle ilman raskasta teologista sanastoa.
Olli-P. Vainio |
|
SEURAKUNTAVIERAILUT
Eero Junkkaala
3.ö10.1. Israelin-matka
4.ö6.2. Joensuu, raamattukoulutusviikonloppu
7.ö10.2. Keltto, Inkerin kirkon koulutuskeskus
12.ö13.2. STI:n viikonloppuleiri
15.ö16.2. Vaasa, Kansanlähetyksen tapahtuma
4.ö5.3. Kaustinen, seurakuntatapahtuma
7.ö8.3. Orivesi, seurakuntatapahtuma
10.3. Helsinki, Evankeliset nuoret aikuiset
12.3. Helsinki, Metrokappeli
14.3. Uusikaupunki, Israel-tilaisuus
17.ö19.3. Kauniainen, SRO:n viikonloppu
18.3. Helsinki, opiskelijajärjestöjen yhteinen ilta
19.3. Helsinki, Paloheinän kirkko
26.3. Haukivuori, seurakuntatapahtuma
27.ö28.3. Savonlinna, Kristillinen opisto
10.ö13.4. Riika, Latvian luterilainen akatemia
15.4. Renko, Paavalin synodin kirkkopäivät
25.4. Ryttylä, Kansanlähetyksen kurssit
25.4. Tampere, KRS:n ilta Nooan arkissa
13.5. Helsinki, Tuomiokirkko, Pipliaseuran tapahtuma
20.ö21.5. Seinäjoki, Kansanlähetyksen tapahtuma
Pekka Huhtinen
8.ö11.1. Kauniainen, teologipäivät
25.1. Kullaa, raamattuluento
12.2. HOL, opiskelijailta
17.2. Helsingin evankelinen opisto, luento
26.2. Helsingin yliopisto, väitöstilaisuus
4.3. Ruoholahden kappeli, rukoilevaisnuorten ilta
19.3. Säkylä, jumalanpalvelus ja japaninlähetyksen 100-v. juhla
26.3. Pyhän Sydämen kappeli, jap.läh. juhlavuoden luento
26.3. Raamattu-Arkadia, seurat
2.4. Rauman kirkko, saarna ja japaninlähetyksen 100-v. juhla
9.4. Pyhän Sydämen kappeli, saarna ja jap.läh. juhlavuoden luento
15ö16.4. Renko, paastonajan kirkkopäivät
30.4. Turun Maarian srk, saarna ja japaninlähetyksen juhla
3.5. Ryttylä, lähetyskurssin luentoja
6.5. EO:n opiskelijailta
7.5. Raamattu-Arkadia, raamattuluento
13.5. Maailman Evankelioinnin Suomen komitea, alustus
|
|
|
RUKOUSAAMIAINEN
Helsingin seudun työntekijöille tiedoksi
Rukousaamiainen seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijöille
Hotelli Arthurissa joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko
(5.1., 2.2., 1.3., 5.4. ja 3.5.99) klo 8-9.45.
Aamiainen Arthurin kabinetissa, Vuorikatu 19, maksaa 40 mk.
Ohjelmassa on ruokailun ja vapaan keskustelun lisäksi
lyhyt alustuspuheenvuoro sekä yhteistä rukousta.
Yhdyshenkilöinä Jorma Pitkänen, Jouni Turtiainen,
Riitta Lemmetyinen ja Eero Junkkaala.
Kaikki ovat tervetulleita. |
|
|
SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI
Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus.
Seurakuntavierailuja, luentotoimintaa, kirjasto ja lukusali.
|
|
Osoite
Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs, 00100 Helsinki
Puhelin
Telefax
Sähköpostit
sti@teolinst.fi
eero.junkkaala@teolinst.fi
timo.eskola@teolinst.fi
kirsi.sell@teolinst.fi phuhtine@nettilinja.fi
Kotisivu
Pankkitili
Työntekijät
pääsihteeri Eero Junkkaala, (kotipuh. 09-340 5201),
tutkija Timo Eskola,
(kotipuh. 019-722 702),
tutkija Pekka Huhtinen,
(kotipuh. 09-347 6657),
sihteeri Kirsi Sell,
(kotipuh. 09-505 1796)
|
Avoinna
Talous
vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Vuositukijäsenmaksu 150 mk (opiskelijat 50 mk, yhteisöt 500 mk). Ottaa vastaan kirjalahjoituksia, avustuksia ja testamentteja.
Julkaisee
IUSTITIA-nimistä teologista aikakausikirjaa.
Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään jokaiselle tukijäsenelle.
Hallituksen puheenjohtaja
Yhteistyöjärjestöt
Lähetysyhdistys Kylväjä,
Länsi-Suomen Rukoilevaiset,
Opiskelija- ja Koululaislähetys,
Sanansaattajat,
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys,
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys,
Suomen Raamattuopisto.
|
|
|
LyhyeSTI Raamatusta
Nyt Betlehemiin!
Paimenet sanoivat toisilleen: äNyt Betlehemiin!ä
Me emme voi lähteä sinne saakka, ainakaan heti.
Sitä paitsi matka maksaa aika paljon, eikä siellä ole enää Jeesus-lasta nähtävänä.
On vain hopeinen tähti jossa teksti: äTässä Jeesus Kristus syntyi neitsyt Mariasta.ä
Mutta jouluna kannattaa lähteä etsimään Jeesusta, jos hän on arjen keskellä päässyt unohtumaan.
Jos ette tiedä, mistä hänet nyt löytää, niin kerron sen teille: Sanasta ja sakramenteista.
Hän on siellä, missä hänestä on kirjoitettu ja missä häntä julistetaan.
Aivan erityisesti hän on siellä, missä hänen ruumiinsa ja verensä jaetaan meidän syntiemme anteeksiantamiseksi.
Etsikää häntä näistä paikoista.
Jokainen etsivä löytää.
Eero Junkkaala |
|
Palaute
STI:n kotisivu
|
|
