|
Kulmakivi
Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 5/99
|
|
|
|
|
|
|
Viime vuosina on seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä kiinnitetty paljon huomiota perhe- ja avioliittotyöhön. Siihen suunnatut resurssit eivät todellakaan mene hukkaan. Koko yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta avainasemassa ovat kodit, joissa lapsille syntyy perusturvallisuus. Siksi avioliittoinstituutiota pitäisi kaikin tavoin vahvistaa. Muunlaisia yhteisasumisen muotoja ei saa asettaa samanarvoisiksi avioliiton kanssa.
Autoja käytetään säännöllisesti huollossa, mutta avioliittojen huoltotoimenpiteet tulee helposti laiminlyödyksi. Silti elämän tärkein ihmissuhde vaatii hoitamista. Vuosihuollon voi tehdä lomalla, jolloin pitäisi olla mahdollisuus irrottautua arjesta ja varata paljon yhteistä aikaa. Kuukausi- ja viikkohuollot ovat myös tärkeitä. On otettava aikaa puhumiseen, kuuntelemiseen, yhdessäolemiseen ja yhdessätekemiseen. Hyvä avioliitto kestää pitkiäkin ähuoltamattomiaä aikoja, mutta ei kannata kokeilla äärirajaa. Tänään on aika pysähtyä ja miettiä, miten voisimme tehdä jotain tärkeää oman avioliittomme hyväksi.
PS Olin vaimoni kanssa ME-viikonlopussa.
Suosittelemme lämpimästi tällaista avioliiton huoltoviikonloppua!
Mennään Eteenpäin -toiminta (engl. Marriage Encounter) on osoittautunut hyvin toimivaksi tavaksi parantaa avioliittojen laatua ja kestoa.
Eero Junkkaala 20.10.1999 |
|
STI:N SYYSKAMPANJA JATKUU!
STI:n uusi askel, kolmannen teologin toimen perustaminen,
on tämän syksyn suuri taloudellinen haaste.
Siksi kutsumme työn ystäviä mukaan lisätuen keräämiseen. |
Hanki yksi uusi tukijäsen!
Kuten edellisessä Kulmakivessä kerroimme, haastamme työn kannattajat yhden uuden tukijäsenen keräämiskampanjaan. Jos puolet jäsenistä hankkii yhden uuden, meillä on yli 3000 tukijaa ja se riittänee ensi vuoden budjetin kattamiseen. Jonkin verran olemme jo saaneet uusia tukijäseniä, mutta toivomme, että moni voisi vielä tulla mukaan näihin talkoisiin. Saa lähettää useammankin kuin yhden nimen. Kaikkien uusia jäseniä toimittaneiden kesken arvotaan kymmenen kirjapalkintoa. Ensimmäiset viisi voittajaa arvotaan lokakuun lopussa ja seuraavat viisi joulukuun lopussa.
Tai anna yksi uusi vuotuinen lahja
Useimmat kannattajat maksavat 150 mk vuodessa kannatusmaksua. Olemme tästä hyvin kiitollisia, sillä näistä pienistä puroista koostuu STI:n talouden perusta. Monet kuitenkin maksavat enemmän, esimerkiksi silloin kun Kulmakiven välissä tulee tilillepanokortti muistuttamaan STI:n tarpeista. Voisitko lisätä yhden antamiskerran, sillä se mahdollistaisi edessä olevat tarpeet.
|
Vai voisitko muuttaa epäsäännöllisen tuen säännölliseksi?
Osa STI:n tukijäsenistä maksaa kuukausittain oman ãkymmenyksensää tälle työlle. Säännöllinen tuki on sekä maksajan että saajan kannalta monessa mielessä käytännöllinen. Maksaja voi laittaa asian pankin hoidettavaksi ja saaja tietää ainakin muutaman varman satasen olevan tulossa.
Rakkaus voi keksiä muitakin keinoja. Joku raamattupiiri on ottanut STI:n tukikohteekseen keräämällä silloin tällöin kolehdin tämän työn hyväksi. Tärkeää on sekin, että te jotka tiedätte, millaisesta työstä on kysymys, kerrotte siitä eteenpäin. Erityisesti on tärkeää jakaa STI:n tehtävää rukousaiheena eteenpäin. Rukoilevan seurakunnan tuki on tärkein kaikista tuista.
Jos huoli kirkkomme tulevista työntekijöistä ja heidän saamastaan raamattuopetuksesta on sydämillänne, tulkaa kantaman sitä yhdessä meidän kanssamme niillä tavoilla, joihin Jumalan Henki teitä muistuttaa. Kaikesta tähänastisesta kiittäen |
| STI:n työntekijät
Timo Eskola Pekka Huhtinen Eero Junkkaala Kirsi Sell |
|
|
|
Opiskelijoiden kutsumus hukassa
- uuden tutkimuksen mukaan entistä harvempi haluaa papiksi |
Teologiset ja hengelliset kirjat kävivät hyvin kaupaksi STI:n syyskauden avajaisten yhteydessä järjestetyllä kirjakirpputorilla.
Kuva Matti Rusama. |
Kati Niemelän väitöskirja (Teologiksi? Teologiseen tiedekuntaan pyrkivien uranvalintamotiivit ja ammatillinen suuntautuminen. Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A Nro 74. 1999) selvittelee teologiseen tiedekuntaan pyrkineiden motiiveja 1990-luvulla.
Tutkimus osoittaa, että suomalaisten teologian opiskelijoiden kutsumustietoisuus on huomattavasti heikentynyt. Kun 1970-luvulla puolet pyrkijöistä tavoitteli ensisijaisesti seurakuntapapin tai lehtorin tehtäviä, niin vuonna 1997 pyrkineistä alle joka neljännes oli näin suuntautunut.
Tutkimuksen mukaan tähän on vaikuttanut teologiseen tiedekuntaan pyrkineiden aiempaa vähäisempi kirkollinen tausta sekä naispyrkijöiden määrän lisääntyminen. Tutkijan mielestä naiset karttavat jossain määrin papin työtä. Vuonna 1974 tähtäsi lehtoriksi useampi kuin vuonna 1997 tähtäsi papiksi tai lehtoriksi yhteensä.
Lehtorin virka kiinnostaa
Naiset kokivat lehtorin työn kiinnostavampana kuin sitä ensi sijaisesti tavoittelevien määrä antoi ymmärtää: lähes puolet naisista oli vähintäin jonkin verran kiinnostunut lehtorin työstä, mutta lähes kaikki tähtäsivät ensisijaisesti muualle.
Papin ammatista naiset olivat kiinnostuneet keskimäärin vain hieman enemmän kuin lehtorin työstä.
Papin työn karttamiseen vaikuttavia tekijöitä naisilla arvellaan olevan mm. työn ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeus, naispappeuden kokeminen epäraamatulliseksi tai muuten naisille sopimattomaksi sekä yleinen naispappeudelle kielteinen ilmapiiri.
Kutsumuksen tilalla halu toteuttaa itseään
Miehet tavoittelivat papin ammattia selvästi naisia yleisemmin. Kuitenkin myös papiksi tähtäävien miesten määrä oli laskenut. Vuonna 1974 miespyrkijöistä 60 % tähtäsi papiksi ja vuonna 1997 vain 37 %.
Hengellisen kutsumuksen merkitys on selvästi vähentynyt 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä. Pyrkijät ovat vähemmän kiinnostuneita ihmisläheisestä työstä ja muiden auttamisesta. Sen sijaan pyrkijöitä luonnehtii vahva kiinnostus uskontoa koskeviin kysymyksiin ja halu toteuttaa itseään.
Tutkija Kati Niemelä toteaa loppuyhteenvedossaan, että tiedekuntaan pyrkivien moninaiset ammatilliset toiveet osoittavat, että suunniteltu kolmas opintolinja on tarkoituksenmukainen.
Tällä hetkellä opiskelija voi valita joko kirkon tehtäviin valmistavan A-koulutusohjelman tai uskonnonopettajaksi valmistavan B-koulutusohjelman.
Uusi suunnitelma sisältäisi ohjelman, joka tähtäisi monipuolisen yhteiskunnallisen sivistyksen antamiseen. Toisaalta tutkijan mukaan voidaan kysyä, ovatko ei-teologisiin tehtäviin tähtäävien ammatilliset toiveet aivan realistisia.
|
Huono uutinen kirkolle
Tutkimustulos huolestuttaa. Kotimaa-lehdessä toimittaja Minna Saarelma-Maunumaa lausuu julki luultavasti monien mietteet kirjoittaessaan: äKirkolle tämä on huono uutinen. Jos tilanne jatkuu samanlaisena, edessä on pappispula. Nekin papit, joita seurakuntiin saadaan, eivät välttämättä ole kovin motivoituneita. Eikö työtä enää haluta tehdä koko persoonalla, koko elämänsä likoon laittaen? Onko työstä tullut vain viipale elämää, joka pidetään siististi kaikesta muusta erillään? Myönnän, että olen vanhanaikainen. Uskon kutsumukseen. Nyt tarvitaan puhetta kutsumuksen puolesta.ä
Luultavasti Niemelän tutkimus on kyennyt kartoittamaan joitain oleellisia syitä teologien kutsumuksen heikkenemiseen. Ajan yleinen ilmapiiri johtaa nuoria enemmän itsensä kuin Jumalan etsimiseen. Silti yhdeksi tekijäksi voisi veikkailla teologista tiedekuntaa itseään. Sehän on mainostanut viime vuosina olevansa lähinnä tieteen tekemiseen tähtäävä laitos, joka ei pyri valmistamaan nuorista mitään sananjulistajia. Lisäksi muutamat sen opettajat ovat aika ajoin kunnostautuneet kovin räikeillä irtiotoilla suhteessa kirkon perinteiseen uskonnäkemykseen.
On voinut syntyä vaikutelma, että valmistuakseen Jumalan valtakunnan työhön on ainakin pyrittävä karttamaan teologisen tiedekunnan opetusta. Tilanne muistuttaa huolestuttavasti sitä, mitä toisaalla tässä lehdessä kerrotaan Tanskan kirkosta.
Kutsumus uudelleen kunniaan
Nyt tarvitaan todella puhetta kutsumuksen puolesta. Niiden joilla on kutsumus Jumalan valtakunnan työhön, kannattaa lähteä opiskelemaan teologiaa! Luonnollisesti kutsumus voi johtaa myös diakonian, lapsityön, nuorisotyön tai muiden seurakunnallisten alojen opiskeluun. Mutta Jumalan sanaan luottavia pappeja ja lehtoreita tarvitaan kipeästi tulevaisuuden kirkossa! Muuten kirkko lakkaa olemasta kirkko.
Kirkko ei tarvitse lisää virkamiehiä. Se tarvitsee sellaisia miehiä ja naisia, jotka Kristus on kutsunut palvelukseensa ja jotka tahtovat panna itsensä likoon toisten hyväksi.
Se tarvitsee niitä, joille Jumalan sana on rakas ja jotka tahtovat kasvaa Sanan palvelijoiksi ja opettajiksi.
On aika rohkaista Jeesukseen uskovia nuoria harkitsemaan vakavasti teologin kutsumusta. Tiedekunnan paikoitellen sekava opetus ei ole riittävä syy olla lähtemättä tälle uralle. Teologisen tiedekunnan opetuksessa on paljon hyvää ja se antaa monia käyttökelpoisia valmiuksia seurakunnallisiin tehtäviin.
Yliopisto-opiskeluun liittyy myös aina vaatimus opetuksen kriittiseen arviointiin.
Opiskelijan tukena on myös teologisen instituutin luentotoiminta, kirjasto, lukusali sekä verraton keskusteluilmapiiri, jossa on mahdollisuus puida kaikkia kutsumukseen liittyviä kysymyksiä.
Ehdotus rukouskampanjaksi
Jo nyt voisi aloittaa rukouskampanjan sen puolesta, että ensi vuonna tiedekuntaan tulisikin peräti toisenlainen joukko.
Rukousvastuksena uusi teologikurssi olisi täynnä kutsumustietoisia ja rohkeasti Kristusta tunnustavia nuoria.
Eero Junkkaala |
|
H ENKILÖKOHTAISE STI
|
| Erkki nauttii nuorisotyöstä |
 |
| TT, FL Erkki Koskenniemen mukaan Raamattua voidaan tutkia samojen metodien avulla kuin mitä tahansa kirjaa. Jumalan sana on myös enemmän. Erkin kutsumus on hänen omien sanojensa mukaan opastaa ihmisiä luottamaan Elävän Jumalan elävään ja voimalliseen sanaan. Erityisenä intona Erkillä on opettaa Raamattua moniarvoisen maailman keskellä elävälle nuorisolle. |
|
Olet toiminut raamatunopettajana, eksegetiikan tutkijana, Sanansaattaja-lehden päätoimittajana ja lisäksi useissa muissa projekteissa.
Minkälaisen työn koet kaikista eniten kutsumukseksesi?
Ongelmani on se, että elämä on lyhyt ja aikaa on vähän ö olisi aivan valtava määrä upeita tehtäviä ja ihania asioita, joihin voisi heittäytyä.
Pakko silti sanoa, että rakkauteni on nuorisotyö.
Mikä nuorisotyössä viehättää?
Jumalan valtakunnan asiat koskettavat koko elämää. Ne vievät ihmisen kokonaan mukaansa. Nuoret ihmiset ovat fantastisella tavalla tosissaan. Kristus on heidän elämässään ykkösenä tai ei ollenkaan.
Monet kertovat, että ovat olleet Sinun rippileirilläsi. Kuinka monta rippikoulua olet käynyt läpi?
Olin ensimmäisen kerran isona riparilla v. 1973 ja siitä pitäen olen ollut harvaa poikkeusta lukuunottamatta joka kesä leirillä.
Mitä opit viime kesänä rippileirillä?
Näin miten postmoderni ajatusmaailma on iskenyt läpi myös useimmissa kristittyjen kotien lapsissa. Useimmat olivat sitä mieltä, että vilpitön ihminen ei voi edes periaatteessa uskoa väärin. Olemme tulleet siihen aikaan, jolloin jokaisella on oma jumalansa.
Siihen ympäristöön meidän on tuotava hänet, joka yksinään ja kokonaan on Totuus.
Sinut valittiin viime keväänä Helsingin yliopistoon uuden testamentin eksegetiikan dosentiksi.
Mitä se tarkoittaa käytännössä?
Opetan kai luentosarjan vuodessa niinä vuosina jolloin yliopistolla on rahaa. Tänä lukuvuonna ei ole, mutta odotan jännityksellä, olisiko ensi kerralla.
Olet myös mukana eksegetiikan huippututkimusyksikössä.
Mikä siitä tekee niin 'huippua'?
Mitä tutkit näin kansankielisesti sanottuna?
Olen koettanut sukeltaa varhaisjuutalaisiin teksteihin, selvitellä ihmeiden merkitystä ja etsiskellä eväitä kristologian tutkimiselle.
Olet myös mukana eksegetiikan huippututkimusyksikössä.
Mikä siitä tekee niin 'huippua'?
Istut eksegetiikan kommentaarien parissa syventyneenä tieteellisen raamatuntutkimuksen syövereihin.
Samalla puhelimesi soi ja edellisen kesän rippikoululainen soittaa raamattukriisin tuskissa.
Miten pystyt yhdistämään tieteellisen ja hengellisen raamatun käytön?
Ei se ole vaikeaa.
Historiallis-kriittinen metodi on työkalu, mutta se on vain työkalu.
Raamattua voidaan kyllä sopia tutkittavan niin kuin mitä hyvänsä kirjakokoelmaa, eli mitä tahansa eli metodia voidaan käyttää. Se ei vain saa huomaamatta kasvaa historiallis-kriittiseksi raamattunäkemykseksi, jonka mukaan Raamattu ei mitään muuta olekaan.
Tästä lähtökohdasta käsin opastan hyvin mielin riparilaista ja isompaakin ihmistä luottamaan Elävän Jumalan elävään ja voimalliseen sanaan.
|
Mikä on mielestäsi STI:n tehtävä raamatunopettajana?
Antaa malli siitä, että on teoriassa ja käytännössä pysyttävä Jumalan sanassa.
Ellei kirkko luota Herransa sanaan, kuka sitten?
Millä tavalla luet Raamattua oman hengellisen elämäsi rakennukseksi?
Useimmiten se yhdistyy työhöni.
Esimerkiksi näinä päivinä olen nauttinut pikkuprofeetoista ja samalla valmistautunut opettamaan niitä.
Mitä lääkkeitä annat kristitylle, jonka on tämän maailman vilskeen keskellä vaikea keskittyä Jumalan sanan opiskeluun?
Ota aikaa perustietojen hankkimiseen.
Jolla on, sille annetaan.
Sinusta ei tule kuukaudessa 800 metrin huippujuoksijaa, vaan on harjoiteltava, jotta jaksaisi harjoitella.
Myös Raamatun kanssa on näin: Mitä enemmän sitä lukee, sitä paremmalta se maistuu.
Sana ei aukea huitaisten, ei kädet pystyssä seisomallakaan, vaan se vaatii aikaa istua, lukea ja pohtia.
Olit muutama vuosi sitten julkaistun Luther-CD:n päätoimittaja.
Sanoit silloin suunnilleen näin: 'Jos olisi mahdollista, käyttäisin kaiken työaikani Lutherin parissa.'
Mikä saa eksegeetin innostumaan Lutherista?
Luther on upea opettaja, milloin rehevän kansanomainen, milloin teoreettisen tarkka ja iskee kerta kerran jälkeen suoraan ytimeen. Kyllä siinä puuhassa alkaa sydän sykkiä ...
Olet aloittanut tieteellisen urasi antiikin kreikasta.
Mikä on paras kreikaksi lukemasi kirja Raamatun jälkeen?
Mmmmjaa.
Mikäs Aiskhyloksen Persialaiset voittaisi? Ellei ehkä ihan aluksi lukemani Platonin Sokrateen puolustuspuhe?
Kilpailu kunnianseppeleestä on julmetun kovaa.
Monesti sanotaan, että pappien pojat ovat pahimpia.
Millainen perhe sinulla on?
Minulla on ihana vaimo ja viisi poikaa. Poliisin ja opettajan pojat ovat meillä kulmilla samassa maineessa kuin pappien kakarat, ja meidän poikien on vain yritettävä pärjätä.
Asut perheesi kanssa Karkussa. Kuvaile tuota seutua kolmen superlatiivin avulla.
Ei ehkä superlatiiveja, mutta muutama asia pitää meidät täällä.
1) Loistava paikka lapsiperheen asua - kilometrin koulumatka ja mukulat luistelevat talvella suoraan kaukalosta ruokapöytään
2) Upea työyhteisö Evankelisella Opistolla
3) Kolmen kuukauden raamattukurssin pesäpaikka ja se kiehtoo aina vain.
Anja Rämö
|
|
|
| Löytyvätkö kristinuskon juuret Qumranista? |
|
|
Kuolleenmeren luolista löydetyt Qumranin kirjakääröt herättävät jatkuvasti keskustelua juutalaisuuden luonteesta ja kristinuskon syntyvaiheista. Tarkentunut kuva juutalaisuudesta herättää kysymyksen, onko kristinuskon ja juutalaisuuden välinen suhde arvioitu tähän saakka virheellisesti. Eivätkö juutalaisuuteen kautta aikain varautuneesti suhtautuneet eurooppalaiset teologit ole uskaltaneet nähdä olennaisia yhteyksiä näiden kahden toisiinsa kietoutuneen uskonnon välillä?
Uusia kysymyksiä herättävät ennen kaikkea kyseisten tekstien väliset rinnakkaisuudet. Esimerkiksi kääröjen ja Jeesuksen opetuksen välillä on monia yhtäläisyyksiä. Molemmissa puhutaan Jumalan valtakunnasta ja odotetaan lopun ajan mullistusten pian alkavan. Molemmissa julistetaan Jerusalemin temppelin pappeja ja kirjanoppineita vastaan. Molemmat myös kannattivat köyhyyttä ja opettivat yksinkertaista sydämen uskoa Jumalaan.
Jopa samoja Vanhan testamentin profeettojen tekstejä sovellettiin yhteisöön ja Jeesukseen. Qumranin ryhmä katsoi olevansa erämaassa valmistamassa tietä Jumalalle. ãKirjoitettu on: ÎRaivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!â [Jes. 40:3]. Tämä (tie) on lain opetus, jonka Hän antoi Mooseksen kautta, jotta he tekisivät kaiken sen mukaan, mitä ajasta aikaan on ilmoitettuä (1QS VIII, 14-15). Samaan tapaan puhuu Johannes Kastaja Jeesuksesta evankeliumeissa.
Yhteisön kirjoituksissa puhutaan myös evankeliumista, pelastuksen ilosanomasta. Yhteisön jäsenten julistama sanoma koski rauhan aikaa, jolloin vapauttaja tulisi: ãhän parantaa sairaita, herättää kuolleita ja julistaa köyhille ilosanomaaä (4Q521). Messias on lisäksi Daavidin jälkeläinen, jonka tehtävänä olisi kukistaa Israelin sortajat.
Tulisiko meidän arvioida kristinuskon syntyvaiheita uudelleen, ilman eurooppalaisen historian painolastia?
Post-holocaust -tutkimusta
Suhtautuminen juutalaisuuteen ja kristinuskon juutalaisiin juuriin on muuttunut olennaisesti toisen maailmansodan jälkeen. Teologit puhuvat juutalaisten joukkotuhon jälkeisestä ns. post-holocaust -teologiasta. Tutkimuksessa halutaan ottaa kriittinen kanta vuosisadan alkupuolen näkemyksiin, jotka väheksyivät juutalaisuutta ja olivat toisinaan suorastaan sen vastaisia.
Kriittinen ote on hyvin perusteltua. Vuosisatamme alkupuolella monet etenkin luterilaiset tutkijat Euroopassa pitivät juutalaisuutta vähäarvoisena uskontona. Kristinuskon katsottiin edustavan kehittynyttä ja sivistynyttä muotoa ankaran ja primitiivisen juutalaisuuden sijaan. Näitä näkemyksiä tukivat niin hegeliläinen kehitysoptimismi kuin usko eurooppalaisten ylivertaisuuteen kansojen joukossa.
Juutalaisten joukkotuhon jälkeen käsitykset siitä, kuka kuului primitiivisiin raakalaisiin, alkoivat muuttua. Qumranin kääröjen löytyminen toisen maailmansodan jälkeen, noin vuodesta 1947 eteenpäin, asettui sopivasti historialliseen saumakohtaan. Uusi näkökulma Uuden testamentin ajan juutalaisuuteen muutti historian tulkintaa. Ei ole ihme, että kirjakääröistä tuli leimaa-antavia juutalaisuuden uudelle identiteetille.
Kuolleenmeren juutalaiset
Miten pitkälle uusi näkökulma voidaan ulottaa? Kuinka syvä oli yhteys Qumranin ja ensimmäisten kristittyjen välillä? Innokkaimmat pohtijat ovat alussa mainittuihin yhtäläisyyksiin vedoten esittäneet, että Jeesus oli saanut koulutuksensa Qumranissa. Miten yhteisön tekstit tukevat tällaista ajatusta?
Qumranin yhteisö oli syntynyt dramaattisissa olosuhteissa. Jerusalemin temppelin pappien keskuudessa oli kehkeytynyt ankara riita uskonnollisista opeista. Kiistaa näyttää olleen sekä temppelin toimintaan liittyvistä säädöksistä että pappien tehtävistä ja vallasta. Vanhoja juutalaisia perinteitä kannattanut ryhmä joutui lopulta pakenemaan Jerusalemista Vanhurskauden opettajaksi nimitetyn johtajansa mukana. Noin 150 vuotta ennen Kristuksen syntymää ryhmä perusti oman yhteisön autiomaahan, kauas Jerusalemista.
Yhteisön uskonkäsitys oli ankara ja askeettinen. Aiemmin temppelissä toimineet johtajat vaativat papillisten säädösten noudattamista kaikilta. Luostarimaiseen yhteisöön pyrkijä sitoutui ävelvoittavalla valalla kääntymään Mooseksen lakiinä sen kaikissa yksityiskohdissa. Tulija alistui lisäksi tarkkaan arvojärjestykseen ja noudatti toimissaan kaikin puolin asiallisuutta ja hiljaisuutta. Tämä kaikki takasi hänelle puhdistuksen synneistä, mikä vakuutettiin johtavan neuvoston arvovallalla.
Qumranin hurskaat erottautuivat muusta maailmasta. He kuuluivat valon lapsiin ja olivat pelastuksen tiellä. Toisten laita oli huonommin: äPimeyden enkeli hallitsee eksytyksen lapsiaä. Pimeyden teillä vaeltajilla ei ollut paljon toivoa, elleivät he sitten tulleet kääntymykseen ja hakeutuneet pelastuksen yhteisöön Qumraniin. Vaikka Kuolleenmeren juutalaiset halusivat erottautua muusta yhteisöstä, he kuitenkin arvostivat juutalaista perinnettä yli kaiken. Sitoutuminen Mooseksen lakiin merkitsi heille syvää identiteetin lähdettä. Uskonnollisten käsitysten askeettisista piirteistä huolimatta ryhmän jäsenet olivat myös järkähtämättömän varmoja Jumalan armosta. Heillä oli selvä käsitys anteeksiantamuksesta, joka oli varattu jokaiselle yhteisön jäsenelle. Nämä piirteet ovat merkinneet paljon niin post-holocaust ötilanteen juutalaisille kuin juutalaisuuden tutkijoille.
Qumran ja Jeesus
Olisiko Qumranin yhteisö samalla myös kristinuskon kehto? Tekstien lähempi tarkastelu osoittaa, että aivan näin toiveikkaisiin johtopäätöksiin ei ole aihetta. Qumranin kääröjen sanomaan verrattuna Jeesuksen opetus ja toiminta olivat häkellyttävän omaperäisiä. Qumranissa erottauduttiin syntisistä ja pelkästään pimeyden lasten kohtaamisen jälkeen hurskaiden tuli käydä rituaalisessa puhdistuskylvyssä. Jeesus puolestaan oli äsyntisten ystävää, kuten Uudessa testamentissa todetaan. Hän halusi kohdata halveksituimmatkin yhteiskunnan jäsenet ja lahjoittaa heille pelastuksen.
Qumranin ryhmä oli tunnettu askeettisesta elämästään. Yhteisössä paastottiin paljon ja pidettiin tarkasti kiinni juhla-ajoista. Jeesusta taas moitittiin äsyömäriksi ja viinin juojaksiä. Hän ei paastonnut, vaan julisti pelastuksen iloa. Perustetta Qumranin opettajat olisivat varmasti pitäneet jumalanpilkkana. Jeesus väitti itse antavansa seuraajilleen sellaisen Jumalan pyhyyden, johon paastoaminen ja askeesi tähtäsivät.
Jeesus ei olisi kaiketi läpäissyt Qumranin yhteisön sisäänpääsykokeita. Hänen uusi sanomansa syntisiä kohtaavasta Jumalan armosta olisi ollut näille liikaa. Paljon yhteistäkin tosin mahtui mukaan. Molempia yhdisti sama Abrahamin uskon perinne, joka on antanut muodon niin juutalaisuudelle kuin kristinuskolle.
Kristinuskon juurilla
Vaikka suorat yhteydet Qumranin yhteisön ja Jeesuksen välillä osoittautuvatkin olemattomiksi, ovat Qumranin tekstit merkittävä löytö myös kristinuskon ymmärtämisen kannalta. Ne heijastavat sitä juutalaista maailmaa, jonka keskellä Jeesus juutalaisena saarnamiehenä toimi. Moni Jeesuksen opetus, samoin kuin apostolien kirjoitus, on helpommin ymmärrettävissä, kun se asetetaan sen ajan juutalaisuuden yhteyteen. Rikastuva kuva juutalaisuudesta rikastuttaa myös kristinuskon perusluonteen ymmärtämistä.
Timo Eskola |
|
|
Kiinan kristityt ja 50-vuotias kansantasavalta
Kiinan kansantasavalta täytti lokakuussa 50 vuotta. Valtio juhli näyttävästi. Olemme kuulleet Kiinasta myös rohkaisevia viestejä herätyksistä. Puhutaan jopa maailmanhistorian suurimmista herätyksistä. Kiina on valtava haaste lähetystyön kannalta. Nyt kansantasavallan juhlavuonna on syytä katsahtaa Kiinan kristittyjen, kirkkojen ja lähetysten vaiheisiin kuluneen puolivuosisadan aikana.
Vuonna 1949 perustetussa Kiinan kansantasavallassa oli noin miljoona protestanttista kristittyä ja katolisia runsaat kolme miljoonaa. Maassa oli tuolloin tuhansia lähetystyöntekijöitä. Seuraavana vuonna alkoi valtiojohdon taholta äimperialisminä kitkeminen Kiinan kirkoista. Käytännössä tämä merkitsi kirkon kansainvälisten yhteyksien katkaisemista ja pyrkimystä saattaa kirkot valtion tiukkaan kontrolliin. Tähän liittyy ns. Kolmen Itsen liikkeen perustaminen vuonna 1950. Liikkeestä pyrittiin muodostamaan valtiojohdon mieleinen ja sille alamainen isänmaallinen kirkko tai uudistusliike. Tästä seurasi tunnustavien kristittyjen painostusta, vangitsemisia, vankileirejä ja vainoa, koska nämä eivät suostuneet tämän poliittisen kontrollikirkon jäsenyyteen. Mm. tunnettu Kiinan lähetti Watchman Nee vangittiin 1952. Hän kuoli vankilassa 1972. Vuonna 1958 Pekingin 80 kirkosta neljää lukuunottamatta kaikki suljettiin. Shanghaissa vastaava supistus oli kahdesta sadasta neljääntoista. Viimeinen ulkomaalainen lähetystyöntekijä karkotettiin maasta 1959.
Maon uskontokritiikki
Mao Tse Tung, tuo palvottu ja usein hymyilevänä kuvattu kansanjohtaja, pyrki määrätietoisesti uuden sosialistisen ihmisen kasvattamiseen, mihin ohjelmaan kuului voimakas uskontokritiikki. Kulttuurivallankumouksen aikana 1966ö1969 kaikkien uskontojen toimitilat suljettiin. Kirkkorakennuksista poistettiin Maon punakaartilaisten toimesta ristit ja kirkkojen kalustoa tuhottiin. Raamatut ja muu kristillinen kirjallisuus poltettiin mahdollisimman tarkoin, ja jopa Kolmen Itsen Isänmaallinen kirkkokin joutui hyökkäyksen kohteeksi.
Erikoista, rohkaisevaa ja opettavaista on se, mitä Kristuksen kirkossa Kiinassa todella tuolloin tapahtui. Vainojenkin keskellä syntyi uutta uskonelämää mm. opiskelijoiden parissa. Pian kulttuurivallankumouksen jälkeen 1970-luvulla alkoi kotikirkkotoiminta vilkastua. Saatiin monin paikoin kokea herätyksiä, alkaen Kantonin ja Fuchienin alueilta. Kun 1973 ulkokiinalaisille sallittiin vieraileminen Manner-Kiinassa, kristityt alkoivat solmia yhteyksiä kotikirkkoihin ja toimittaa Raamattuja Kiinaan.
Vapautumisen aika
Vuonna 1976 Mao Tse Tung ja Chou En Lai kuolivat ja äneljän koplaä vangittiin. Alkoi vähittäinen vapautuminen. Kristittyjä vapautettiin vankiloista ja vankileireiltä. Uskontovirasto avattiin 1979. Samoin aloitti Kolmen Itsen Isänmaallinen kirkkokin uudelleen toimintansa. Kiinan kristillinen neuvosto aloitti uudelleen 1980, keskittyen paljolti Raamattujen toimittamiseen. Vähä vähältä avattiin uudelleen myös seurakuntia. Esim. Shanghaissa v. 1979 pidetyssä Mu En Tangin seurakunnan ensimmäisissä jumalanpalveluksissa, joita pidettiin samana sunnuntaina heti kolme, kokoontui 7000 henkeä. Lähetysseurat alkoivat tutkia mahdollisuuksia lähetystyön käynnistämiseksi uudelleen Kiinassa.
Vaikka vapautumisen aalto oli jo käynnissä, se ei merkinnyt kristillisen toiminnan kokonaisvaltaista vapautta. Hallitus hyväksyi Kolmen Itsen Isänmaallisen kirkon eräänlaiseksi omaksi ikkunakseen kristittyjen toiminnan seuraamiseen ja valvomiseen. Ulkomailta Kiinaan suunnattua lähetystyötä ei edelleenkään hyväksytty. Hallituksen uskontopolitiikka kiristyi 1980-luvun alkupuolella uudelleen. Kotikirkkoja jouduttiin sulkemaan ja seurakuntien johtajia vangittiin. Osana hallituksen 1983 aloittamaa rikoksen poiskitkemiskampanjaa seurasi kristittyjen pidätyksiä, koska nämä leimattiin vastavallankumouksellisiksi. Hallitus ätarkistiä uskontopolitiikkaansa siten, että kotikirkkojen toiminnallinen vapaus koski vain Kolmen Itsen Isänmaalliseen kirkkoon kuuluvia. Silti kotikirkkotoiminta vain voimistui. Kolmessa vuodessa seurakuntien jäsenmäärät olivat jopa kymmenkertaistuneet, ja Kolmen Itsen Isänmaallisesta kirkosta liittyi tuhansia kristittyjä kotikirkkoihin.
Rajoitusten aika
Valtion tiukkaa otetta kristillisestä kirkosta kuvastaa hyvin se, että vielä vuonna 1987 annettiin Fuchienin maakunnan Fuchoun kaupungissa uudet ohjeet siitä, mitä teemoja Kolmen Itsen Isänmaallisen kirkon saarnoissa ei saanut käsitellä. Niitä olivat Kristuksen toinen tuleminen, Kristuksen nimen tähden tuleva kärsimys, kielto rakastaa tätä maailmaa, sairaiden parantaminen ja riivaajien ulos ajaminen. Näistä kielloista edelleenkin jotkut seurakunnat pitävät kiinni. Puute Raamatuista on Kiinan kristityillä yhä jatkuva. Vuoden 1987 lopussa valmistunut Ystävyyden Rahaston kirjapaino Nankingissa painoi vuoden 1988 loppuun mennessä 800 000 Raamattua.
Taivaallisen rauhan aukion verilöyly kesäkuussa 1989 merkitsi varsinkin nuorten kiinalaisten keskuudessa pettymystä kommunistipuolueeseen, joka oli väkivaltaisesti noussut kansaa vastaan. Totuuden etsintä suuntautui paljolti kristinuskon suuntaan. Toisaalta demokratialiikettä tukenut Kolmen Itsen Isänmaallinen kirkko lujitti jälleen lojaalisuuttaan valtiolle antamalla heinäkuussa 1989 julkilausuman äAlamaisuudesta kommunistipuolueelleä. Kolmen Itsen Isänmaallisen kirkon piirissäkin on kuitenkin eri tavoin ajattelevia. Hallitus raportoi 1991, että 70% Kiinan kirkoista toimii valtion kontrollin ulkopuolella.
Varsinkin Etelä-Korean kristityillä on selkeä visio Kiinassa tehtävään lähetystyöhön. Osittain he jo toteuttavatkin työnäkyään. Tätä edesauttaa Kiinassa jo asuva, kiinankieltä taitavien korealaisten huomattava joukko, josta moni on aktiivi kristitty. Kiinan valtion virkamiehet ovatkin panneet tämän merkille ja pyrkivät estämään lähetystyötä. Sama rajoittava ote koskee ns. teltantekijälähettejä, jotka tulevat Kiinaan eri puolilta maailmaa ammattialojen asiantuntijoina ja osallistuvat samalla lähetystyöhön.
Tulevaisuudennäkymiä
Kansainvälisen lähetystutkimuslehti Compass arvioi Kiinan kristittyjen määräksi nyt 82 miljoonaa. Näistä 10 miljoonaa kuuluu ns. viralliseen kirkkoon (Kolmen Itsen Isänmaallinen kirkko). On arvioitu, että yksinomaan vuoden 1998 aikana olisi noin 5 miljoonaa kiinalaista kääntynyt kristinuskoon.
Kristittyjen tie Kiinan kansantasavallan 50-vuotisella taipaleella on ollut todella kivinen sisältäen painostusta, vainoa, marttyyreja jne. Mutta samalla on ollut ihme, että näiden vaikeuksien ja kärsimysten keskellä kristillinen kirkko on elänyt. Eikä vain elänyt, vaan vahvistunut ja kasvanut. On virhe ajatella, että Kiinassa olisi jo koittanut kristityille täydellinen vapaus, sillä viimeksi vielä tänä vuonna on seurakuntien johtajia ja muita kristittyjä vangittu ja seurakuntien toiminta kokenut valtion painostusta. Kun Kiinan kansantasavalta perustettiin 50 vuotta sitten, oli kristittyjen osuus väestöstä alle yhden prosentin, kun se nyt on arvion mukaan n. 6%. Kiinan kristityillä on siis aihetta juhlaan ja kiitokseen, mutta juhlan aihe on aivan eri kuin valtiolla. Onko kirkon paras tuuli sittenkin vastatuuli?
Kirjoituksessa on käytetty hyväksi mm. Japanissa ilmestyvän Kurisuchan-lehden äskettäistä artikkelia, josta oli suomennos Jorma Pihkalan sähköpostiliitteessä 30.9.
Pekka Huhtinen |
|
|
Kirkolliskokousvaalit lähestyvät - vaikuta kirkkomme tulevaisuuteen!
Tänä syksynä seurakuntien työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja muiden vastuunkantajien on syytä valpastua kirkolliskokousvaalin lähestymiseen.
Ehdokaslistojen asettaminen on nyt ajankohtaista, sillä ehdokasasettelu päättyy 15.12. klo 16.00. Siihen mennessä papit voivat muodostaa keskuudestaan valitsijayhdistyksiä, samoin maallikot keskuudestaan.
Maallikkojen valitsijayhdistyksen voivat perustaa kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen jäsenet.
Sekä pappis- että maallikkoedustajien vaali toimitetaan helmikuun 14. päivänä 2000.
Valitsijayhdistys voi asettaa ehdokkaita enintään kolme kertaan sen määrän kuin vaalissa valitaan edustajia. Esimerkiksi Helsingin hiippakunnasta valitaan 7 pappisedustajaa ja 14 maallikkoedustajaa.
Maallikkoedustajien vaalissa ehdolle asetetuista äänestävät kirkkovaltuustojen tai seurakuntaneuvostojen jäsenet, pappisedustajien vaalissa kaikki hiippakunnan papit.
Kirkolliskokousedustajien vaali ratkaisee, ketkä päättävät kirkkomme asioista seuraavan nelivuotiskauden aikana. Siksi on tärkeää, että papit ja seurakuntien luottamushenkilöt ovat nyt valveilla.
Ehdokaslistoille pitäisi saada sellaisia henkilöitä, joilla on tunnettavuutta yli seurakuntarajojen.
Heidän tulisi olla kirkkomme tunnustuksessa pysyviä kristittyjä, jotka kykenevät maltillisesti mutta myös rohkeasti puolustamaan kirkkomme opin mukaisia asioita. EJ |
|
|
Mitä ajatella Saatanasta?
-Tuuli-sarjan uusi kirja |
|
|
SLEY-kirjojen Tuuli-sarjassa on ilmestynyt yhteensä 5 pientä kirjasta.
Nämä pienet ja halvat kirjat ovat olleet kovin kysyttyjä. Vaikka kirjat ovat ohuita, niiden sisältö on täyttä asiaa, sillä niissä kosketellaan elämän ja uskon peruskysymyksiä.
Uusin kirja on nimeltään Mitä ajatella Saatanasta? ja sen kirjoittaja on Eero Junkkaala, jolle teimme muutamia kysymyksiä. |
|
Miksi kirjoitit tämän kirjan?
Siksi että kustantaja pyysi sitä minulta.
Minulla on aina ollut taipumusta ottaa hiukan vaativampia haasteita kuin mihin pystyn, ja niinpä mielelläni otin tämänkin tehtävän vastaan.
Onko kirjassa lopullinen totuus Saatanasta?
Ei aivan. En ole mikään henkimaailman erikoisasiantuntija.
Olen enemmänkin raamatunopettaja, mistä taidosta on tässä tapauksessa jonkin verran hyötyä. Sitä paitsi olen melko läheisesti tehnyt tuttavuutta Saatanan kanssa viimeiset vajaat neljäkymmentä vuotta, siis sen ajan jonka olen ollut uskossa.
Kiusaaja tuottaa minulle jatkuvasti paljon harmia ja taistelen sen kanssa päivittäin.
Onko kysymys Saatanasta nyt erityisen ajankohtainen?
Saatana on aina yhtä ajankohtainen kuin Jumalakin. Viime vuosina tosin sellainen pieni marginaaliryhmä kuin saatananpalvojat on tuonut myös tuon vanhan vihtahousun uudella tavalla suuren yleisön tietoisuuteen. Siksi on paikallaan vähän selvitellä paholaisen taustoja.
Kirjoitatko riivaajista ja niiden ulosajamisesta?
Kirjoitan.
Kerron lyhyesti, miten kristillisen kirkon eri vaiheissa tähän ilmiöön on suhtauduttu ja pohdin kysymyksen ajankohtaisuutta meillä Suomessa.
Selostan myös joitakin esimerkkitapauksia.
Mikä on kirjasi pääidea?
Saatanan kanssa ei ole leikkimistä, mutta äsitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi Perkeleen teotä.
Toivon, että lukijalle ei jäisi paha maku suuhun, sillä Raamatun linja, ja toivottavasti myös tämän kirjan, on rohkaiseva, ei pelotteleva.
Jumalaa tulee pelätä enemmän kuin Saatanaa.
Kerro vielä, monesko kirjasi tämä uusin on ja onko seuraava kirja jo tekeillä?
Tämä taitaa olla neljästoista.
Muutamat on kirjoitettu yhteistyössä jonkun toisen kanssa.
Ai seuraava?
Kyllä niitä täytyy aina muutama olla ajatuksissa tai työn alla. |
|
Kirjan hinta on 60 mk - sen voi tilata TÄSTÄ
|
|
KATSAUKSIA
|
| Merkittävä lähetyskonferenssi Japanissa
Japanin Kiotossa järjestetään 25.-31.10.1999 tämän vuosituhannen viimeinen laaja kansainvälinen lähetyskonferenssi (New World Mission Congress for the Third Millennium).
Konferenssiin osallistuu 1500 missiologian asiantuntijaa, lähetystyöntekijää, ja evankelistaa, etupäässä Aasiasta, mutta myös muista maanosista.
Kokouksen järjestää Third World Mission Assosiation (TWMA) yhdessä herätyskristillisen Nippon Revival Association (NRA) kanssa. STI:n tutkija Pekka Huhtinen osallistuu Kioton konferenssiin.
Tarkoitukseen on saatu erityinen matka-apuraha.
Kokouksen antia tarkastellaan seuraavassa Kulmakivessä.
Yliopistoteologia vierottaa raamatullisesta uskosta
- Tanskan kristityt huolissaan
Yliopistoteologia on vaikuttanut sen, että monen Tanskan kirkon papin näkemys kristinuskosta poikkeaa olennaisesti raamatullisesta ja luterilaisesta uskosta, kirjoittaa dosentti Kurt Christensen Århusin seurakuntatiedekunnasta.
Tanskan kirkon tilannetta hän pitää monella tavoin huolestuttavana. Useimmat ihmiset eivät tiedä, mitä kristittynä oleminen ylipäätään merkitsee ja eettisissä asioissa vallitsee melkoinen kaaos. Monet luulevat, että kaikki kastetut pelastuvat, ja Tanskassakin kastettujen määrä on lähes 90 % kansasta. Kirkko on hoitanut huonosti opetus- ja julistustehtävänsä, toteaa Christensen.
Suurena syyllisenä tilanteeseen Christensen pitää teologisten tiedekuntien opetusta. Luonnollisesti tiedekunnissa on myös hyvää opetusta, mutta paljon myös kirkon uskosta poikkeavaa.
Yliopiston opettajien ei tarvitse sitoutua kirkon tunnustukseen, ja niinpä he voivat opettaa täysin tunnustuksen vastaista oppia. Siksi se työ, mitä seurakuntatiedekunnassa tehdään, on välttämätön vastapaino yliopisto-opetukselle, Christensen toteaa.
Kyrka och Folk -lehdestä Nr 41/99. |
Päihdetyön seminaari yliopistolla
Suomen teologinen instituutti oli järjestämässä yliopistolla 14.10. teologista seminaaria päihdetyöstä yhdessä Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitoksen ja Sininauhaliiton kanssa. Seminaarin teemana oli Kristillisen päihdetyön teologisia lähtökohtia.
Kristillistä päihdetyötä liitetään nykyään voimakkaasti diakoniatyön kenttään. Kansainvälisessä keskustelussa kirkkoja kuvataan nukkuvaksi jättiläiseksi. Se halutaan herättää palavaan diakonian tarpeeseen päihdetyön alueella. Kaikilta osin tämä asetelma tuskin sopii Suomeen, missä diakoniatyöllä on pitkä perinne. Kuitenkin on todettava, että myös meillä kirkkojen välinpitämättömyys alkoholikysymyksessä on ilmeistä. Päihteiden väärinkäyttö on suuri ongelma, jonka kirkko usein hiljaisesti hyväksyy.
Seminaarissa työstettiin kansainvälistä lehtistä Waking the Sleeping Giant. Kirjasen tavoitteena on herättää keskustelua päihdetyön perusteista. Tämä keskustelu osoittautuikin tarpeelliseksi myös suomalaisessa tilanteessa. Aikamme tarjoamat lähtökohdat päihdetyöhön eivät ole kovin hyvät, kuten apulaistoiminnanjohtaja Kati-Pupita Mattila totesi alustuksessaan. Postmoderni kulttuuri tuottaa välinpitämättömyyttä. Yksilökeskeisessä ajassa on liian helppo ajatella, että jokainen valitsee itse oman tiensä ja elämänsä. Auttamisen halu kanavoituukin siten ulkomaisiin katastrofeihin ennemmin kuin päihderiippuvuudesta kärsiviin.
Kristillisellä työllä on kuitenkin selkeä lähtökohtansa. Professori Esko Koskenvesa muistutti, että ihmisarvoa ei voi ansaita eikä sitä voi kukaan menettää. Jumalan luomina me kaikki ihmiset olemme arvokkaita ja myös avun arvoisia. Tämä näkemys on jatkuvasti kirkon diakoniatyön ja päihdetyön perustana.
Luomisen lähtökohdan lisäksi on muistettava Raamatun ihmiskuva, jota allekirjoittanut arvioi STI:n edustajana. Seminaarissa käsitelty kirjanen piti sitä hyvin lähtökohtanaan. Diakonian tarve selittyy synnin todellisuudella. Tanskalainen J. Sanggaard toteaa: äJeesus halusi luoda uudeksi sen minkä synti ja kuolema olivat Jumalan luomistyössä turmelleet.ä Tämä näkökulma tulee pitää mielessä nykyistä diakonian käsitystä muotoiltaessa, sillä ilman sitä ihmiskuva on vaarassa redusoitua psykologistiseksi näkemykseksi. Silloin synnin alaan kuuluvat tekijät tavataan selittää elämäntaidon puutteiksi, joita lähimmäisenrakkaus korjailee. Tästä moderni teologia ei ole täysin vapaa.
Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Jorma Niemelä korosti alustuksessaan, että tarvitaan monenlaisia auttamismalleja. Työssä tarvitaan niin ammatillisuutta kuin valmiutta tukea asiakkaan hengellistä etsintää. Kiinnostava kysymys on, miten eri tahojen parissa päihdeongelma määrittyy ja voiko henkilökunta tarjota asiakkaalle hänen uskonkäsityksensä mukaista apua.Tutkimus on osoittanut, että uskonkokemuksella on olennainen merkitys päihteistä vapautumisessa.
Timo Eskola
|
|
SEURAKUNTAVIERAILUT
Seurakuntavierailut
Eero Junkkaala
3.11. Nokia, Israel-tilaisuus
8.ö13.11. Turku, Kirkolliskokous
15.11. Helsinki, lähetyskirkko
16.11. Espoo, Tapiolan kirkko
20.11. Helsinki, Opiskelijalähetys
21.11. Ylöjärvi, jumalanpalvelus ja päivätilaisuus
23.ö24.11. Kouvola, Kansanlähetyksen aktio
4.12. Oulu, Rauhan Sanan tilaisuuksia
8.12. Tampere, Viinikan seurakunta
Vuosi 2000
3.ö10.1. Israelin-matka
4.ö6.2. Joensuu, raamattukoulutusviikonloppu
12.ö13.2. STI:n viikonloppuleiri
15.ö16.2. Vaasa, Kansanlähetyksen tapahtuma
4.ö5.3. Kaustinen, seurakuntatapahtuma
7.ö8.3. Orivesi, seurakuntatapahtuma
10.3. Helsinki, Evankeliset nuoret aikuiset
12.3. Helsinki, Metrokappeli
14.3. Uusikaupunki, Israel-tilaisuus
17.ö19.3. Kauniainen, SRO:n viikonloppu
18.3. Helsinki, Evankeliset opiskelijat
19.3. Helsinki, Paloheinän kirkko
26.3. Haukivuori, seurakuntatapahtuma
27.ö28.3. Savonlinna, Kristillinen opisto
Pekka Huhtinen
09.11. Kotka, raamattuluento ja seurat
11.11. Länsi-Pasila, raamattuluento
13.11. Turku, Maata Näkyvissä -tapahtuma (kanava)
14.11. Turku, Maarian seurakunta, Sanan ja rukouksen ilta
20.11. Muuramen seurakunta, raamattupäivät, Sanan ja rukouksen ilta
21.11. Soinin seurakunta, messu, nuorten aikuisten ilta
29.11. Kauniainen, Suomen Raamattuopisto, peruskurssi
09.12. Otaniemi, raamattutunti
11.12. Kallion kirkko, seurat
19.12. Helsinki, Ruoholahden kappeli, rukoilevaisseurat
|
|
Tervetuloa
STI:n ystäväpäivään
maanantaina 29.11.
klo 17ö18:
Varsinainen syyskokous
Kaikki ovat tervetulleita kokoukseen.
Äänioikeus on vain järjestöjen edustajilla
klo 18ö18.30
Kahvitarjoilu
klo 18.30ö20
Ystäväpäivän ohjelma
- opiskelijapuheenvuoro
- Pekka Huhtisen raamattutunti: "Tavoitteena taivas"
- Juonto Eero Junkkaala
|
 |
|
|
SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI
Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus.
Seurakuntavierailuja, luentotoimintaa, kirjasto ja lukusali.
|
|
Osoite
Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs, 00100 Helsinki
Puhelin
Telefax
Sähköpostit
Kotisivu
Pankkitili
Työntekijät
pääsihteeri Eero Junkkaala, (kotipuh. 09-340 5201),
tutkija Timo Eskola,
(kotipuh. 019-722 702),
tutkija Pekka Huhtinen,
(kotipuh. 09-347 6657),
sihteeri Kirsi Sell,
(kotipuh. 09-505 1796)
|
Avoinna
Talous
vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Vuositukijäsenmaksu 150 mk (opiskelijat 50 mk, yhteisöt 500 mk). Ottaa vastaan kirjalahjoituksia, avustuksia ja testamentteja.
Julkaisee
IUSTITIA-nimistä teologista aikakausikirjaa.
Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään jokaiselle tukijäsenelle.
Hallituksen puheenjohtaja
Yhteistyöjärjestöt
Lähetysyhdistys Kylväjä,
Länsi-Suomen Rukoilevaiset,
Opiskelija- ja Koululaislähetys,
Sanansaattajat,
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys,
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys,
Suomen Raamattuopisto.
|
|
|
LyhyeSTI Raamatusta
äJo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät.ä Ef 1:4
Vaikuttaa liioittelulta.
Pelkkä valinta on sinällään ihmeellinen asia
ja siihen liittyvä aikaperspektiivi täysin käsittämätön.
Mutta tämä on Jumalan sana.
Meidät on siis valittu, eikä siihen ole mitään sanomista.
Me emme sitä ymmärrä, mutta ei sitä tarvitsekaan ymmärtää.
Se tarvitsee vain uskoa.
Pelastuksemme perusta on valinnassa, ei meissä.
Se on kiitoksen ja ylistyksen aihe.
Jos joku uskosta osaton kyselee, voisiko hän kuulua valittuihin
vai kenties ulkopuolelle jätettyihin, me sanomme:
tervetuloa sisäpuolelle!
Valittujen joukkoon mahtuu vielä.
Eero Junkkaala |
|
Palaute
STI:n kotisivu
|
|
