Suomen kirkossa ei ole tällä hetkellä pappispulaa. Sellainen oli uhkaamassa 1980-luvun alussa, mutta naispappeuden toteuttaminen muutti tilanteen. Virkoihin tuli paljon uusia työntekijöitä. Seuraavalla vuosikymmenellä taloudellinen lama tukki loputkin avoimet virat. Muutaman vuoden aikana uusista teologian maistereista muodostettiin jonotuslistoja tuomiokapituleiden papereihin. Vain onnekkaimmat saivat töitä. Nyt tilanne on hiukan helpottunut, mutta useimmiten työnsaaja joutuu (tai pääsee) ensin pätkätöihin. Vakituiset virat ovat edelleen tiukassa.

Tilanteen odotetaan muuttuvan lähivuosina melkein dramaattisesti. Suurten ikäluokkien pappispolvet ovat nimittäin jäämässä eläkkeelle. Minä kuulun ikäluokista suurimpiin, ja minun laskennallinen eläkeikäni on jossain 2010-luvulla. Mutta monet meistä jäävät ennen viimeistä lähtöpäivää. Pappisliiton arvioissa on esitetty seuraavia lukuja: Vuosina 1997-99 jää eläkkeelle 52 teologia, vuosina 2000-02 jää 72 teologia, vuosina 2003-05 112, vuosina 2006-08 130 ja vuosina 2009-11 180 teologia.

Tällaiseen määrään vapautuvia virkoja ei läheskään riitä valmistuvien määrä. Vaikka vuosittain tiedekunnassa aloittaa 180 uutta opiskelijaa, heistä ainakin puolet hakeutuu muualle kuin kirkon virkoihin. Kuten Esko Koskenvesa Kotimaassa 23.7.99 totesi, ensi vuosikymmenellä on odotettavissa huomattava pappispula, ja sen estämiseksi on kiire tai jo myöhäistä tehdä jotakin. Koskenvesa ehdottaa erääksi mahdolliseksi toimenpiteeksi yliopiston aloituskiintiön suurentamista. Muitakin vaihtoehtoja kirkon on harkittava. On tietenkin mahdollista, että tilanne korjautuu toisella tavalla. Jos kirkon talous heikkenee kovin jyrkästi, myös virkojen määrää on vähennettävä.

Pappispulan uhka on uusi haaste Jumalan valtakunnan työhön haluaville miehille. Ehkä ei tarvitsekaan valmistua työttömyyskortistoon vaan todelliseen työhön. Jotkut seurakunnat ovat olleet hitaita ottamaan Raamattuunsa vakavasti suhtautuvia työntekijöitä. Kohta ne eivät voi enää nirsoilla. Tilanne on haaste myös STI:lle. Meidän tehtävämme on varustaa tulevia työntekijöitä entistä paremmin seurakunnan palvelukseen. Meidän on myös liitettävä rukouksiimme kysymys, tuleeko joskus aika, jolloin STI olisi todellinen osa kirkkomme pappiskoulutusta.

Eero Junkkaala 1.9.1999

Syyskauden 1999 alku merkitsi STI:lle tärkeää uutta askelta. Pastori Pekka Huhtinen aloitti 1.9. työnsä instituutin kolmantena teologina. Samalla STI:n mahdollisuudet vaikuttaa tulevien kirkon työntekijöiden elämään ja koulutukseen lisääntyivät melkoisesti. Myös lähetystyön opettamisen osuus tulee entistä suuremmaksi.

Kaksitoista vuotta sitten instituutin aloittaessa toimintansa työhön kutsuttiin pääsihteeri ja puolitoiminen sihteeri. Neljän toimintavuoden jälkeen palkattiin toinen teologi. Nyt otetaan seuraava askel, jolloin STI:ssä on neljä työntekijää: kolme teologia ja sihteeri. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti työntekijämäärää on ollut tarkoitus vähitellen kasvattaa, jotta ennen pitkää kaikilla tärkeimmillä teologian aloilla olisi oma asiantuntijansa. Teologisen asiantuntemuksen lisääminen merkitsee myös sitä, että kynnys mahdolliseen joskus käynnistettävään tutkintoon tähtäävään koulutukseen madaltuu. Pekka Huhtisen työsuhde kestää 31.5.2000 asti, mutta tarkoituksena on tehdä kolmannen teologin paikasta pysyvä.

Työntekijämäärän lisääminen tänä aikana on luonnollisesti rohkea, ellei uhkarohkea askel. STI:n hallitus on kuitenkin arvioinut nykyisen kannatuksen vakiintuneen sellaiseksi, että uusi askel on uskallettu ottaa. Samalla on kuitenkin päätetty vedota kannattajiin taloudellisen tuen lisäämiseksi. Tällä tarkoitamme ensisijaisesti tukijäsenten määrän nostamista. Noin 2200 hengen joukko ei ole vielä kovin suuri, kun useimpien STI:n taustajärjestöjen kannattajakuntakin on monin verroin suurempi.

Vetoamme siis teihin, työmme ystävät: etsikää yksi uusi tukijäsen STI:n listoille! Jos puolet teistä onnistuu tässä tavoitteessa, meillä on yli 3000 kannattajaa, ja Huhtisen Pekan palkka saadaan helposti maksetuksi. Liitämme jälleen tähän pienen kilpailunkin: jokainen uuden kannattajan ilmoittaja on mukana kirjapalkintojen arvonnassa.

Toinen tapa lisätä kannatusta on yhden uuden vuosittaisen lahjan antaminen. Jos olet antanut 150 mk vuodessa, voit antaa sen tulevaisuudessa kaksi kertaa. Jos puolet kannattajista tekee tämän, vuodessa tulot lisääntyvät 150 000 mk. Ja se riittää!

Kolmas tapa on epäsäännöllisen tuen muuttaminen säännölliseksi. Jos joku on maksanut 150 mk silloin tällöin, sen muuttaminen esimerkiksi kolme kertaa vuodessa tai kerran kuukaudessa tapahtuvaksi lisää huomattavasti STI:n tuloja.

Esitämme siis tällaisia rohkeita haasteita samalla kun toivomme, että nekin joilla ei ole mahdollisuutta lisätä kannatustaan tai edes pitää sitä entisellä tasolla, olisivat silti mukana työn ystävien ketjussa. Iloitsemme jokaisesta, jonka nimi antaa meille rohkaisevan signaalin: ehkä olemme joskus iltarukouksessa mukana. Se on lopulta tärkein siunauksen kanava.

Timo Eskola                   Eero Junkkaala                  Kirsi Sell

PS STI:n talous notkahti kesän lopussa aika ahtaalle. Pienetkin lahjat juuri nyt ovat tervetulleita.

Syyskaudella 1999 STI:n työn ystäviä
haastetaan uusien tukijäsenten hankkimiseen.
Jokainen joka ilmoittaa yhden tai useamman uuden nimen kannattajalistoille,
on mukana kirjapalkintojen arvonnassa.
Nimiä voi ilmoittaa puhelimella, faxilla, postitse, sähköpostitse
tai vaikka käymällä itse STI:ssä.

Palkintokirjojen arvonta tapahtuu kahdessa erässä siten,
että lokakuun loppuun mennessä osallistuneet pääsevät ensimmäiseen arvontaan
ja joulukuun lopussa suoritetaan uusi arvonta.
Siinä ovat mukana myös aiemmin osallistuneet,
joten joku voi saada kaksikin kirjaa.

Kotimaa-lehden palstoilla on käyty loppukesän kuuma teologinen väittely. Päänavauksen suoritti prof. Heikki Räisänen Helsingin Sanomissa 18.7.99. Hän selosti kansainvälisen raamatuntutkijoiden konferenssin avausesitelmänsä pääsisältöä, jossa hän julisti Raamatun olevan syypää monenlaisiin juutalaisvastaisiin ja rasistisiin toimiin maailmassa. Kotimaan pääkirjoituksessa 30.7. toimittaja Heikki Tervonen myötäili Räisäsen ajatuksia ja väitti, että Raamattuun sisältyy paljon eettisesti ja moraalisesti arveluttavaa opetusta.

Nämä kirjoitukset saivat prof. Timo Veijolan tarttumaan kynään ja vastaamaan hyvin terävästi Tervoselle (Kotimaa 6.8.). Veijola toteaa, että Tervonen leimaa Uuden testamentin juutalaisvastaiseksi ja Vanhan testamentin epäinhimilliseksi kirjaksi. Syntyy se kuva, ikään kuin Raamattu oli kaiken pahan alku ja juuri, Veijola kirjoittaa. Hän toteaa Tervosen tietävän senkin, että intiaanien ja kolmannen maailman kohtalo on sekin Raamatun aiheuttama vitsaus. "Luuleeko pääkirjoittaja, että Amerikan alkuperäiskansat olisivat säästyneet, ellei Raamatussa olisi kertomuksia kanaanilaisten hävittämisestä? Mikä tekee näistä kertomuksista niin vaikutusvaltaisia, että ne syrjäyttävät vuorisaarnan opetukset? Kansoja on vainottu ja tuhottu maailman sivu, eikä Raamattua tarvitse aivan kaikesta syyttää", Veijola toteaa ja jatkaa: "Raamattunsa tunteva tervejärkinen suomalainen kristitty tietää, että maahamme saapuvia pakolaisia ei tule ampua rajalla "kanaanilaisina", vaan että heitä tulee rakastaa niin kuin itseään (3. Moos.19:18)."

Tähän kirjoitukseen vastasi puolestaan Räisänen (Kotimaa 20.8.). Hän kiitti Tervosta rohkeasta pääkirjoituksesta ja moittii Veijolaa ärhäkästä vastineesta. Räisäsen mukaan hänen edustamansa Raamatun moraalinen kritiikki ei ole vain hänen ideansa vaan hyvin yleinen suuntaus raamatuntutkimuksessa. Toistaiseksi viimeisin puheenvuoro on Veijolan seuraava vastine (Kotimaa 3.9.). Hän sanoo, ettei ole lainkaan vakuuttunut Räisäsen edustamasta Raamatun moraalisen kritiikin levinneisyydestä. Tieteellisen kokouksen kommenttipuheenvuorojen käyttäjiksi saadaan niitä, joita kutsutaan. Veijola muistuttaa, että Lahden kokouksessa oli yli 50 istuntoa, joista yksi käsitteli Raamatun moraalista kritiikkiä ja päättyi "varsinaiseen kalabaliikkiin". "Kalabaliikki" onkin odotettavissa silloin, kun tiede ja henkilökohtaiset vakaumukset sekoitetaan keskenään, Veijola kirjoittaa ja jatkaa: "Muistaakseni Räisänen on ennen korostanut sitä, että nämä asiat tulisi pitää erillään. Onko kanta muuttunut?"

Keskustelu osoittaa, kuinka pätevienkin tiedemiesten on vaikea pitää erillään aidot tutkimustulokset omista henkilökohtaisista mielipiteistään. Räisäsen kirjoitukset ovat johdonmukaista jatkoa hänen ohjelmalleen luoda kristinuskon tilalle uusi uskonto (vrt. hänen kirjansa nimi Uuteen uskoon). Siinä uskonnossa Raamattu jää virikekirjan tasolle ja siitä voidaan kuoria pois kaikki sellaiset osat, jotka eivät miellytä. Valitettavaa on, että Kotimaa-lehden arvostettu toimittaja Heikki Tervonen asettuu samanlaisen raamattukritiikin edustajaksi. Hän yrittää kirjoituksensa lopussa pelastaa Raamatun sanomalla, että "samalla Raamattu on meille kristityille kaikessa vajavuudessaan Jumalan ainutkertainen ilmoitus". Lauseessa kuitenkin korostuu sana "vajavuudessaan". Raamattua ei siis ole otettava erityisen vakavasti, vaan sen vajavuuksia pitää yrittää ymmärtää.

Ilahduttavaa sen sijaan on, että Vanhan testamentin eksegetiikan professori Veijola asettuu jälleen kerran todelliseksi Raamatun puolestapuhujaksi. Hänellä on oikea tiedemiehen asenne ja kristityn kunnioitus tuota kirjaa kohtaan, joka on samalla tutkimuskohde ja Jumalan ilmoitus.