Kulmakiven lukijat ovat varmaan jo lehdestä lukeneet ja TV:stä nähneet, mitä tapahtui 23. lokakuuta 2001. Silloin näet perustettiin yhdistys herätyskristityille naisteologeille nimeltään Priscilla ry. Edeltä käsin emme osanneet aavistaakaan, millaiseen julkisuuden valokeilaan tämä pieni yhdistyksemme joutuisi heti syntyhetkestään lähtien. Tuntuu siltä kuin jokainen itseään kunnioittava lehti Helsingin Sanomista lähtien olisi katsonut uutisoimisen arvoiseksi sen, että Suomesta löytyy vielä naisteologeja, jotka eivät hyväksy naisen pastorinvirkaa. Media käsitti aluksi päämäärämme väärin, että olemme negatiivinen protestiliike naispappeutta vastaan. Priscilla ry:n päämäärä on kuitenkin positiivinen: ”Yhdistyksen tarkoituksena on tukea herätyskristittyjen naisteologien hengellistä kutsumusta ja identiteettiä sekä edistää heidän toimintamahdollisuuksiaan Suomessa. Yhdistys toteuttaa tarkoitustaan rohkaisemalla, kouluttamalla, järjestämällä yhteisiä kokoontumisia ja auttamalla sopivien tehtävien ja työpaikkojen löytymisessä.”
Miten meille vanhemmille herätysliikkeiden naisteologeille ei koskaan tullut mieleen tämä loistava idea oman yhdistyksen perustamisesta? Olemme vuosikaudet yrittäneet ajaa naislehtorien asiaa, mutta huonoin tuloksin. Yhä useampi lehtorin virka on Suomen seurakunnissa muutettu pastorin viraksi. Siitä seuraa, että on yhä vähemmän tarjolla työpaikkoja niille naisille, jotka edustavat perinteistä virkateologiaa. Menetys on suuri, sillä sitä, mitä naislehtorit ovat aikaisemmin tehneet, ei enää tee seurakunnissamme kukaan muukaan. Mutta sitten seurasi tämä nuorten naisteologien ja opiskelijatyttöjen uusi idea: perustetaan oma yhdistys. Priscilla ry onkin sitten nuorten voimien aikaansaannos, jota
me vanhat parrat saamme vierestä ihailla ja ihmetellä.
Priscillan nimi juontaa juurensa samannimiseen Apostolien teoissa esiintyneeseen naisteologiin. Aquilan vaimo Priscilla oli paitsi Paavalin ystävä ja työtoveri myös kaikesta päätellen hyvä teologi. Hänhän opetti yhdessä miehensä kanssa kuuluisalle lähetyssaarnaaja Apollokselle oikean kasteopin. Sen lisäksi hän pyöritti yhdessä miehensä kanssa ainakin kahdessa eri kaupungissa seurakuntaa, joka kokoontui heidän olohuoneessaan. Priscilla oli myös rohkea nainen; kerran hän oli jopa pannut henkensä alttiiksi Paavalin tähden. Apostoli tunsi Priscillan, jota hän kutsui lempinimellä Prisca, yli 15 vuotta. Kun vanha Paavali viimeisessä kirjeessään aloittaa tervehdysosan, hän mainitsee ensimmäisenä Priscan. Me ”priscillat” haluamme ottaa oppia tästä alkukirkon naisteologista, joka omalla esimerkillään näytti, miten tärkeä naisen panos on seurakunnassa.
Priscilla ry:n oppiperustassa sitoudutaan Raamattuun ja evankelisluterilaiseen oppiin sekä korostetaan naisen ja miehen yhtäläistä arvoa luotuina, lunastettuina ja pyhitettyinä. ”Seurakunta on Kristuksen ruumis, jonka jäseninä mies ja nainen palvelevat Jumalaa ja toteuttavat hänen tahtoaan. Nainen ja mies palvelevat, erilaisina ja osittain eri tehtävissä, mutta saman arvoisina.” Oppiperustassa todetaan, että ymmärrämme Raamatun pohjalta, ettei seurakunnan pastorinvirka kuulu naiselle, mutta kaikki Kristukseen kastetut ja häneen uskovat naiset ja miehet ovat pappeja yleisen pappeuden perusteella. Seurakunta Kristuksen ruumiina toimii parhaiten, kun sen kaikki jäsenet on varustettu yhteiseen palvelutehtävään evankeliumin