Kari Kuula
Paavali
Kristinuskon ensimmäinen teologi.
Edita. Helsinki. 2001. 443s.
Paavalista kirjoitettu uusi teos on jo ehtinyt hämmentää monia raamatunlukijoita. Itsekin olen saanut monta yhteydenottoa, joissa on kyselty kirjan sisällöstä ja pyrkimyksistä. Kirjoittaja Kari Kuula näyttää erottavan Paavalin täysin perinteisestä kristinuskosta. Myös luterilainen uskontulkinta saa kyytiä. Mistä on kysymys?
Vaikka Kuulan kirja on yleistajuinen ja seurakuntaväelle suunnattu, se pyrkii tuomaan hyvin kapean ja radikaalin koulukunnan ajatuksia esille. Tällä kertaa pastori Kuula ei ole tyytynyt tutkijana esittelemään lukijoille vain joitain teoreettisia selitysmalleja, vaan hän rakentaa Paavalista suorastaan kristinuskon vastustajan. Kuulan mukaan Paavali ei pitänyt Jeesusta Jumalana eikä edes jumalallisena olentona (s. 197). Sovitusoppi ei hänen mukaansa kuulunut tämän perinteisesti ristin teologian saarnaajana tunnetun apostolin sanomaan lainkaan (s. 227).
Kaste ei ollut Paavalille sakramentti eikä ehtoollinen välittänyt syntien anteeksiantamusta (s. 258). Sen sijaan Kuula tarjoaa näistä uudet tulkinnat. Paavali piti kastetta suorastaan baptistisen käsityksen tapaan henkilökohtaisen uskon osoituksena. Ehtoollisen Kuula selittää Zwinglin tapaan symboliksi, kuitenkin ilman minkäänlaista sovitusajatusta (s. 336).
Kristinuskon perinteiset näkemykset, joita luonnollisesti meidän uusi katekismuksemmekin edustaa, tulivat Kuulan mukaan kreikkalaisista pakanauskonnoista. Mitään raamatullista perustaa hän ei niille löydä. Sanomattakin on selvää, että Kuulan kirja ei edusta luterilaista raamatuntulkintaa. Tekijä suorastaan hyökkää vanhurskauttamisoppia ja ristin teologiaa vastaan. Sakramenttien hylkääminen taas on aivan uusi piirre suomalaisessa eksegetiikassa. Ihmettelenpä vain, mitä kirkon johto asiasta sanoo.
Edelleen olisi tökeröä väittää, että kirja tarjoaa tämän hetken tieteellisen tutkimuksen sisältämän kuvan Paavalista. Kuulan esittämiä näkemyksiä edustaa vain pieni radikaali joukko Paavali-tutkijoiden keskuudessa. Tutkimuksen valtavirta kulkee aivan toisaalla. Viime aikoina on tarkasteltu esimerkiksi Paavalin vanhurskauttamiskäsitystä (kuinkas muuten) ja Paavalin käsitystä ylösnousemuksesta.
Paavalista kirjoitettu kirja herättää paljon kysymyksiä. Teos on niin radikaali, että monien mielestä pidemmälle tuskin voisi enää mennä. Ihmiset joutuvat kysymään, onko radikaalieksegetiikka tiensä päässä. Mutta asiaa joutuu katsomaan myös toiselta kannalta. Raamatunselittäjien tie on kulkenut kohti kirkon valtarakennetta. Onko heidän
