Pappiskoulutuksemme antaa kohtalaiset eväät akateemiseen asioiden pohdintaan sekä teologian historian pääpiirteiden ymmärtämiseen. Pedagogisia ja sielunhoidollisia taitojakin opetetaan ja jopa Raamatun alkukieliä, sikäli kuin joku jaksaa niistä vielä innostua. Seurakunnan paimenen kutsumusta tai uskoa synnyttävän evankeliumin julistusta ei opeteta. Nämä taidot pitää hankkia muualta. Niistä huolehtiminen olisikin kirkon tehtävä. Mutta kirkkohan on delegoinut pappiskoulutuksen yliopistolle!
On tärkeää kantaa huolta kirkkomme tulevan papiston koulutuksesta ja hengellisistä eväistä. Tänä syksynä teologisen tiedekunnan käytävillä astelee 200 uutta opiskelijaa. Millaisia työntekijöitä kirkko aikanaan saa heistä? Nämä nuoret tulisi ottaa nyt rukousaiheeksi, samoin heidän opettajansa. Teologian opiskelijoita pitäisi rohkaista ja tukea osallistumaan aktiivisesti seurakuntien ja kristillisten opiskelijajärjestöjen elämään. Kristityt maallikot voisivat olla heidän ”tutoreinaan” ohjaamassa heitä syvempään hengelliseen elämään.
5.9.2001
Eero Junkkaala
