Aina joskus – etenkin keväisin – tapahtuu sellaista, että joku opiskelijoista saa teologian opintonsa valmiiksi ja siirtyy työelämään. Vaikka instituutin näkökulmasta opiskelijat tuntuvat usein ikuisilta opiskelijoilta, jotka oikeastaan kuuluisivat meidän käytävillemme, on opintojen päämäärä kuitenkin selvä. Tavoitteena on valmistua seurakuntaan Jumalan Sanaa palvelemaan. Tämän tien kulki tänä keväänä monien muiden mukana Tuukka Hämäläinen. Kyselimme Tuukalta valmistumisen tuntumia.
- Tuukka, mikä jäi parhaana asiana mieleen opinnoistasi?
Minulla oli alusta lähtien opinnoissani käytännölliset tavoitteet. Siksi olen iloinen siitä, että sain yliopistossa perehtyä kreikan kie
leen. Näin sain hyvät lähtökohdat Raamatun selittämiseen seurakunnassa. Papin työtä varten sain hyviä eväitä myös teologisesta instituutista ja sen raamattuopetuksesta. Lisäksi koin monet innokkaat keskustelut toisten opiskelijoiden kanssa erittäin antoisiksi. Instituutin kahvipöydästä tuli minulle vuosien mittaan varsin tärkeä.
- Mitkä olivat tuntumasi mennessäsi pappisvihkimykseen?
Se oli minulle hieno juhla. Pappisvihkimys muistuttaa minua konkreettisesti siitä, mihin kutsumus perustuu. Tämä on Kristukselta saatu kutsumus, jota sen antaja ei kadu. Hän on itse siunannut minut työhön ja osoittanut minulle myös tehtävän. Vihkimyksen jälkeen korostin juhlissani sitä, että sukulaisilta saamani tuki ja esirukous antavat voimavaroja myös käytännön työhön. En tee tätä työtä yksin, vaan osana seurakuntaa ja sen tukemana.
- Miten työsi käytännössä alkavat?
Lähden parin päivän kuluttua Puolaan vetämään rippikoululeiriä. Toteutamme sen tällaisena matkana ja matkustamme lähelle Auschwitzin entistä keskitysleiriä. Se antaa leirin sisällölle syvyyttä.
Kiitos!
TE
Instituutin työntekijät onnittelevat Tuukkaa
ja kaikkia muitakin keväällä valmistuneita opiskelijoita. Maisterin tutkinnon suorittaminen on hieno saavutus! Toivotamme siunausta
seurakuntatyöhön ja muihin tulevaisuuden suunnitelmiin.
Kuva Matti Rusama
