1. Kaikkea karismaattisuuteen liittyvää ei pidä niputtaa samaan pakettiin, joko torjuttavaksi tai hyväksyttäväksi.
On siis olemassa raitista, Raamatun mukaista karismaattisuutta ja toisaalta epäraitista, Raamatun opetuksesta poikkeavaa karismaattisuutta. Useimmiten jonkun julistajan tai seurakunnan toiminnassa on piirteitä molemmista, jolloin tarvitaan keskustelua ja arviointia näiden erottamiseksi. Arvioivaa keskustelua ei pitäisi koskaan torjua, sillä juuri sen avulla liike voi välttää pahimmat karikot.
2. Jos toiminnan painopiste on selvästi jossain muualla kuin Kristuksen sovitustyössä ja uskonvanhurskaudessa, siihen on suhtauduttava erityisen kriittisesti.
Jeesus-nimen runsas esiintyminen ei sellaisenaan takaa Kristus-keskeisyyttä. Raamatullista on julistaa Jeesusta niin, että usko häneen voi syntyä julistetusta sanasta. Oikea vanhurskauttamisoppi laittaa kaiken Kristuksen työn varaan eikä tue minkäänlaisia ihmisen omia toimintoja pelastuksen hyväksi.
3. Karismaattinen kristillisyys on nostanut esiin tärkeitä katvealueita kristillisyydestämme, kuten armolahjojen käytön, toinen
toistemme puolesta rukoilemisen, ylistyslaulut ja keskinäisen yhteyden merkityksen.
Koska jokaisella kristityllä on jokin armolahja, niistä olisi opetettava enemmän ja niiden käyttöön rohkaistava. Yhteisen rukouksen tuoma siunaus on kantanut monia vaikeiden elämänvaiheiden yli. Ylistyslaulut auttavat nostamaan uskovan katsetta Kristukseen. Pelkillä ylistyslauluilla kristitty ei kuitenkaan tule toimeen, sillä ne kuvaavat vain melko kapeasti kristityn elämän koko skaalaa. Kristittyjen keskinäinen yhteys, toistemme rakastaminen ja erilaisuuden kunnioittaminen ovat asioita, joita ei millään verukkeella saa työntää sivuasioiksi. Raamatussa niitä korostetaan jatkuvasti, ja juuri niistä meidät tunnetaan oikeiksi kristityiksi.
4. Karismaattisuuden vaarana on sellainen pyhitysoppi, jossa ajatellaan kristityn omalla kilvoituksellaan tai hengellisillä kokemuksillaan pääsevän suurempaan pyhitykseen.
Uskon kilvoitus ja pyhitys ovat välttämättömiä, mutta ne eivät tee meistä vähääkään parempia kristittyjä. Jumalan edessä olemme aina vain syntisiä, joille Kristuksen tähden lahjoitetaan sekä vanhurskaus että pyhitys. Kumpaankaan ei voi lisätä mitään. Vääränlainen pyhitysoppi vie kristityn lopulta suu
Viime lehdessämme ollut Risto Soramiehen arvio Rodney Howard Brownin kokouksesta on synnyttänyt keskustelua. Jotkut ovat moittineet meitä Hengen sammuttamisesta, mutta useampi on kiittänyt siitä, että on rohkeasti tartuttu karismaattisuuden ylilyönteihin. Karismaattiset ilmiöt ja niiden arvioiminen synnyttävät aina kiivasta keskustelua. Nokian torstai-illoistakin käyty polemiikki jatkuu, vaikka media on onneksi hetkeksi unohtanut sen. Niinpä lienee paikallaan nostaa esille joitakin karismaattisuuden arvioimiseen liittyviä näkökohtia. Puen ajatukseni viiden lyhyen teesin muotoon.
