tan saapumista: tanssia käytävillä, aiheetonta naurua, sätkimistä ja tärinää ja tietenkin noita ainaisia ylistyslauluja loputtomine toistoineen. (Ylistyslaulujen verbit ovat paljastavia: niissä on yleensä subjektina ihminen).
Rahaa ämpäreillä
Sali hiljeni, kun Rodney-Tohtori saapui paikalle joskus klo 11.15 tienoilla. Pienen lämmittelyn jälkeen hän alkoi opettaa uhraamisesta lukien 2. Korinttilaiskirjeen 8. ja 9. luvut kokonaan. Opetuksen sisältö: Jumala tahtoo, että me kaikki saamme tuon mainostetun ”taloudellisen läpimurron”, sillä Jeesus tuli köyhäksi, että me tulisimme rikkaaksi. Siihen pääsee antamalla. Antamisessa taas on seurattava sisäistä ääntä. Tästä puhuja kertoi omia kokemuksiaan, joista kehotti ottamaan oppia. Muistan, kuinka mekin opetimme samalla tavalla. Silloin meillä oli kasassa 16, 18 tai 20 ikävuotta. Kuinka moni tuhatpäisestä yleisöstä saakaan nyt vaivakseen sisäisen äänen, jonka impulssien mukaan annetaan satanen sinne ja toinen tänne aina kipuillen: ”Onkohan tämä nyt Jumalasta?” Antamiseen tulikin heti hyvä tilaisuus: kokouspalvelijat jakoivat ensin sadoittain tilillepanokortteja ja sitten tusinoittain ämpäreitä (niin, niin, valkoisia muoviämpäreitä, joita myydään esimerkiksi Keravan Anttilassa!).
Luulin kokouksen päättyvän tähän kohokohtaan, mutta nyt vasta elämä alkoi. Suuri Kaataja alkoi poimia yleisöstä ihmisiä, joita hän sanoin tai elein kehotti tulemaan luokseen. Kun he sitten tulivat, jotkut selvästi suurin odotuksin, he saivat kukin vuorollaan tuon nykykristillisyyden syvimmän ja kauneimman siunauksen: pää kanveesiin. Lattialla sitten maataan ja kutakin ”Herra parantaa syvällä tavalla”, kuten sanonta kuuluu. Sil
loin tällöin Puhaltaja pysähtyi ja vaikeni, sillä ”Jumalan läsnäolo” oli erityisen voimakas.
Missä evankeliumi?
Olen kirjoittanut ironiaa käyttäen, sillä en tiedä, miten asian voisi esitellä. En ole liioitellut yhtään. Meno oli paljon hullumpaa, kuin tässä olen kuvannut, ja iltaisin kuulemma touhu vain parani. Koko neljän tunnin aikana ei julistettu evankeliumia tälle nälkäiselle joukolle kertaakaan – ei sinne päinkään. Kuitenkin puhuttiin Jumalan voimasta. Paavalin mukaan juuri evankeliumi on Jumalan voima. Toistamiseen kehotettiin unohtamaan liika arviointi ja järjen käyttö. Se kehotus ei ainakaan kaikunut kuuroille korville! Yleisö oli valmis nielemään minkä hulluuden tahansa. Sitä rohkaisi tieto siitä, että tämä on vasta alkusoittoa: suuri herätys on tulossa. Jumala siunaa Suomea seuraavan 18 kuukauden kuluessa niin, että kaikkialta maailmasta tullaan tänne ihmettelemään ja oppimaan. Näin suuren sanoman julistajan itseoikeus onkin saada arvostella muita kristittyjä, haukkua heidän uskoaan uskonnoksi ja samalla varottaa arvostelemasta itseään.
On sanomattoman surkeaa, että kristikuntaa tuhotaan näin avoimesti ja kristikansa ja sen paimenet antautuvat näin auliisti tuhottaviksi. Nauruherätys ei ole herätys vaan hävitys, Toronton siunaus ei ole todellinen siunaus, ja pahasti meidän käy, jollei kaatumisien sijalle tule katumus! Mitä sanoikaan Paavali: Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu!
Risto Soramies
