- Hakiessani aikoinaan teologiseen tiedekuntaan opiskelualan valintani perustui selkeään kutsumukseen. Koin, että minun tieni ja paikkani olisi juuri tämä, Heikki Myllykoski muistelee viiden vuoden takaisia tunnelmiaan. Hän on viittä vaille valmis teologian maisteri; maaliskuussa on edessä publiikki, ja tuleva työpaikka lapsi- ja nuorisotyön pastorina odottaa Muuramen seurakunnassa. Vieläkö mielikuva elämäntehtävästä näyttää samalta kuin opintojen alussa?
- Kyllä ajatukseni ovat ehtineet jossain määrin muuttua opiskeluaikana, mutta kutsumukseni on edelleen sama. Vuosien varrella on tapahtunut kasvua ja nykyisin elämää ymmärtää jotenkin paremmin, vaikka tämä kuulostaa ehkä vähän hassulta tällaisen 25-vuotiaan pojanklopin suusta, Heikki sanoo nauraen.
- Tarkoitan, että ymmärrän positiivisessa mielessä enemmän. Ihmisillä on usein sellainen harhaluulo, että jos joku sanoo avartuneensa tai ymmärtävänsä elämää enemmän ja laajemmin, sillä tarkoitetaan jotain sellaista, että ollaan jotenkin ylen määrin suvaitsevaisia tai annettu periaatteilleen periksi. Aiemmin kuvani elämästä oli mustavalkoisempi, nyt monimuotoisuuden näkee paremmin.
Uuden edessä
Heikki sanoo, ettei ole vielä aivan käsittänyt sitä, että opinnot ovat nyt toistaiseksi lopussa; opiskeluhan alkoi vasta äsken, ja nyt ollaan jo tässä pisteessä. - Viiden vuoden opiskelu
on tähdännyt juuri valmistumiseen, mutta silti aika tuntuu kuluneen melkein liiankin nopeasti. Marraskuussa soitin tuomiokapituliin ja ilmoitin olevani valmistumassa. Olin asennoitunut niin, että vastauksen saamiseen voisi kulua kauankin aikaa, mutta se tulikin jo reilun kahden viikon kuluttua. Siinä oli mennä joulu pilalle, kun iski stressi siitä, saisinko graduni ajoissa valmiiksi, Heikki kertoo.
Valmistuminen ja kirkon työntekijäksi meneminen tuntuvat hurjilta ajatuksilta, mutta eivät silti vierailta. Heikki odottaa tulevaa työtään seurakunnassa innolla, sillä se on juuri sitä mitä hän haluaa tehdä. Opiskeluaikanaan hän koki eräänlaisen ”seurakuntaherätyksen”, kun kutsumus nimenomaan seurakuntatyöhön selkeni. - Järjestötyö ei ole juurikaan ollut mielessäni, vaikka opintojen alkuvaiheessa ajattelinkin, että minusta tulisi suuri herätysliikesaarnaaja, Heikki sanoo pilke silmäkulmassaan.
Selkeyttä kutsumukseen
Kutsumus ei kuitenkaan aina tunnu Heikistä täysin selkeältä. Hän kertoo, että toisinaan hän joutuu taistelemaan mielessään asian kanssa ja pohtimaan, onko papin työ todella se, mitä hänen kuuluukin tehdä.
- Olen sitä mieltä, että kutsumus selviää työtä tehdessä. Olen ollut neljä kesää kesäteologina, ja työ seurakunnassa on kasvattanut todella paljon. Olen saanut vahvistusta
