Luther on opettanut paljon kasteesta vuosikymmenien aikana erilaisissa yhteyksissä. 1519, siis melko varhain, hän kirjoitti saarnan kasteesta. Siinä ei suinkaan ole Lutherin koko kasteoppi, mutta se antaa omalla tuoreella ja vahvalla tavallaan syvyyttä myös kuudennen lapsenlapseni, Mira Soramiehen kastamiseen.
”Meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6: 3—5)
Kuinka paljon vettä? Niin paljon, että siihen pystyy hukuttamaan!
Me olemme tottuneet siihen, ettei veden määrä ole ratkaiseva. Ei Lutherkaan sitonut kasteen pätevyyttä siihen, mutta piti upottamista parempana kuin valelua, sillä se sopii kasteen sisältöön: kastettava haudataan Kristukseen, Hänen kuolemaansa, Hänen elämäänsä ja Hänen vanhurskauteensa. Upottamiseen viittaavat myös kreikan baptismos ja latinan mersio. Niinpä, Mira-pieni, et saa vaariltasi muodoltaan kaikkein parasta kastetta, sillä en tohdi omavaltaisesti aloittaa uutta kastekäytäntöä. Mutta Kristukseen Sinut silti haudataan - aivan varmasti!
Haudataan! Olet uskomattoman suloinen olento, ja kasteesi on meille ilonpäivä. Kuitenkin Sinut kastetaan siksi, että edessäsi on myös hauta. Muuten ei olisi tarvetta sinua kastaakaan. Hauta on kaiken sen summa, mikä tässä maailmassa on vaikeata, hirveätä ja pahaa. Hautaaminen on välttämätöntä, koska on olemassa kuolema, kuoleman on taas tuonut synti. Jumala tuomitsi ihmiset kuolemaan, myös sinut, Mira-kulta.
Kasteeseen kuuluu siis upottaminen veteen ja
vedestä nostaminen. Sen teemme tässä nyt vain viitteellisesti, vähällä vesimäärällä, mutta todellisesti kuitenkin. Kun sinut upotetaan kasteeseen, sinulle lausutaan itse asiassa nämä kauheat sanat: ”Mira, sinä olet synnissä syntynyt, kuulut vanhaan ihmiskuntaan, joka on koko sielultaan kapinassa Jumalaa vastaan. Siksi sinut tuomitaan kuolemaan ja haudataan!”
Mutta koska Jumalan Poika Jeesus Kristus on sinun vapahtajasi, ei sinua sittenkään tuomita, sillä sinun sijastasi tuomittiin Jeesus, Hän kärsi kuolemanrangaistuksen, Hänet ristiinnaulittiin ja haudattiin. Kasteessa sinut liitetään tähän kuolemaan. Älä pelkää, Mira, sillä mitä syntejä sinun nimellesi kertyykin tämän elämän aikana, niistä on kaikista langetettu tuomio jo ajat sitten. Jeesus Kristus, johon sinut nyt kastetaan, on sovittanut kaiken. Sinulla on varma pohja elämällesi. Velkasi on maksettu runsain mitoin!
Sinua ei jätetä kasteveteen, vaan nostetaan vedestä ylös. Siinä sinä nouset Kristuksen kanssa uuteen elämään. Nyt olet syntynyt, et vain kerran isäsi ja äitisi tytöksi, vaan tässä uudesti, Jumalan lapseksi. Sinä kuulut nyt uuteen ihmiskuntaan, jonka kantaisänä, Adamina on synnitön Jeesus Kristus. Sinä kuulut niihin, jotka luetaan Jumalan kansaan, jotka on merkitty ristin merkillä. Sinä olet Jumalan oma.
Isä ja äiti lukevat sinulle myöhemmin Raamatun kertomuksia. Siellä puhutaan vedenpaisumuksesta, suuresta tulvasta, jonka Jumala lähetti rangaistuksena ihmisten synneistä. Tulva hukutti synnin ja syntiset. Kasteessa Sinun ylitsesi käy vielä suurempi tulva: tämä tulva hukuttaa koko maailman synnit. Se tuo mukanansa Kristuksen, joka pelastaa sinut tulvalta ikuiseen elämään, niin kuin vedenpaisumus toi Nooalle pelastukseksi arkin.
Näin suuresta asiasta on tänään kysymys! Näin suuria tekoja me sinulle teemme Jumalan käs-
