Istumme piispa Olavi Rimpiläisen kanssa kahvilla työhuoneessani. Näitä hyviä yhteisiä rupatteluhetkiä on kolmentoista vuoden aikana ollut monia. Aina niistä on jäänyt hyvä mieli. Olavi-piispan leppoisa olemus ja rohkaiseva asenne on auttanut eteenpäin, ja hänen viisaat neuvonsa ovat avanneet työn solmuja. Nyt on hiukan haikea tunnelma, sillä ollaan tekemässä lyhyttä lähtöhaastattelua. Takana on yli kaksikymmentä vuotta Oulun hiippakunnan piispana ja siitä kolmetoista vuotta — koko Suomen teologisen instituutin olemassaolon ajan — STI:n hallituksen puheenjohtajana.
Miten piispa näkee STI:n tähänastisen
merkityksen?
- Instituutista on vähitellen tullut sekä tärkeä kohtaamispaikka että varteenotettava teologinen laitos. Yhteydet teologiseen tiedekuntaan ovat lisääntyneet ja meidän dosenttejamme on siellä luennoimassa. Vähitellen tämä verstas on saanut yhä tunnustetumman aseman.
Millaisia pappeja Suomen kirkkoon pitäisi saada?
- Vierastan sen sorttista pappistyyppiä, joka väheksyy teologisen tiedon merkitystä. Myös sellainen teologinen perustutkimus on tärkeää, millä ei ole mitään välitöntä käytännöllistä hyötyä. Ilman sitä teologia helposti pinnallistuu. Ainakin osan papistosta pitäisi olla mahdollisimman oppinutta.
- Lisäksi tärkeää on suhde Raamattuun ja Raamatun tulkintaan. Toivon sellaisia pappeja, joille Raamattu on Jumalan ilmoitus. Tulkinnassa pitäisi päästä mahdollisimman liki Raamattua, ja siinä pitäisi olla mahdollisimman vähän tulkintaa.
- Sivutuotteena kukin pappi tuo sitten mukanaan omat persoonalliset lahjansa, kuten musikaalisuuden, ihmissuhdetaidot, puhetaidon jne. Ne otetaan suuren kutsumuksen palvelukseen, mutta niiden puuttumista ei kannata ylinoteerata.
Entä miltä teologian kenttä
tällä hetkellä näyttää?
- Meidän kannaltamme tärkeät painopistealueet ovat eksegetiikka, hermeneutiikka ja systemaattinen teologia, erityisesti Luther-tutkimus. Teologinen tutkimus on kuin evankeliumin pelto, siellä kasvaa nisua ja lustetta sekaisin. Ja se on vielä niinkin, että samassa tutkijassa on näitä molempia, sekä nisua että lustetta. Minä itse olen pelto, jossa lustetta on varmaan kovin paljon. Mutta asioita pitää arvioida ja kaikkea koetella, sitten on pidettävä se, mikä on hyvää.
-Esimerkiksi uudessa Luther-tutkimuksessa on paljon valtavan upeita tuloksia sekä vanhurskauttamisen että pyhityksen alueilla. Niitä kannattaa korjata talteen. Kriittisesti suhtaudun siihen, että uusissa linjauksissa Lutherista on tehty kovin antinomistinen. Lutherin peril
