Kulmakivi
Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 3/2000 |
|
|
|
|
|
|
|
| Simo Kiviranta on esittänyt vetoomuksen kasteeseen liittyvien teologisten keskustelujen käynnistämiseksi. Sysäyksen ehdotukselle antoi Matti Väisäseltä tänä keväänä ilmestynyt kasteaiheinen kirja, joka on synnyttänyt sekä innostusta että ristivetoa. Kivirannan esitys on kannatettava, sillä paljon tämän keskeisempää tutkistelujen aihetta ei voisi olla.
Pari vuotta sitten kirkossamme käytiin mittava kädenvääntö vanhurskauttamisesta. Silloin oli kyse katolisten kanssa käydyistä oppikeskusteluista ja mahdollisesta oppituomioiden purkamisesta. Vaikka emme olleetkaan tyytyväisiä lopputulokseen, niin itse keskustelut tuottivat paljon hyvää pohdintaa, jopa aikalailla kirjallista materiaalia uskonvanhurskaudesta. Oli pureuduttava oman uskomme juuriin, ja se on aina tervetullutta. |
Kasteasiassa olemme myös pelastuksen ytimessä. Herätysliikkeidemme piirissä vallitsee erilaisia korostuksia siitä, miten kasteessa tapahtuva Jumalan työ ilmaistaan ja miten se suhtautuu myöhempään hengelliseen heräämiseen. Pääasioista lienemme yhtä mieltä. Kaste on todellinen armonväline, mutta ilman henkilökohtaista uskoa kastettu menee helvettiin. Niinpä jopa luterilaisten perusdogmaatikko Franz Pieper puhuu parannuksen teon yhteydessä uudestisyntymisestä.
Pureutukaamme siis kasteoppiin kuten paneuduimme kysymykseen uskonvanhurskaudesta. Oikea syventyminen näihin teemoihin vie meitä lähemmäs Kristusta ja siis myös lähemmäs toisiamme.
|
|
|
|
|
|
|
| VETOOMUS
Puhtaasti henkilökohtaisen harkinnan ja nykytilanteesta tehtyjen havaintojen pohjalta vetoan tunnustuskirkollisiin herätysliikkeisiimme seuraavassa asiassa: Koska Pyhän Kasteen, uudestisyntymisen, hengellisestä kuolemasta uskoon ja hengelliseen elämänyhteyteen heräämisen ja vastaavien uskonopillisten käsitteiden merkityssisällöistä on syntynyt keskuudessamme hämmennystä ja erimielisyyttäkin, esitän, että Suomen teologisen instituutin takana olevat järjestöt ja muutkin kirkossamme toimivat liikkeet aloittaisivat keskusteluprosessin näistä asioista. |
Olen vakuuttunut siitä, että meitä yhdistää rakkaus totuuteen. Olen myös eri yhteyksissä havainnut, etteivät kirkon historian harhailut pääse meitä eksyttämään, vaan annamme Jumalan Pyhän ilmoitussanan olla oppaamme ja normimme.
Olemmehan jo kokeneet ainakin yhden vastaavan ihmeen. Ennen Suomen teologisen instituutin perustamista käytiin pitkähkö keskusteluprosessi periaatteena: kaikesta saa ja jopa täytyykin puhua avoimesti, mutta pois ei saa lähteä. Näin syntyivät instituuttimme "statuutit" eli Teologinen yhteistoiminta-asiakirja. Se on osoittautunut kestäväksi, kun sitä ei mennä muuttelemaan, ja ennen kaikkea, jos sitä käytännössä seurataan.
Espoo 12.5.2000
Simo Kiviranta
|
|
|
|
|
Kirja kasteesta nostaa sakramentit esille
Emerituspääsihteeri Matti Väisänen on julkaissut vastikään kirjan Pyhä kaste Raamatussa. (Suomen Luther-Säätiö). Kirja kasteesta on ehtinyt jo herättää vilkasta keskustelua kentällä. Keskustelun kohde ja syy ei ole vähäinen, onhan kyseessä ensimmäinen laaja teos kasteesta pitkiin aikoihin Suomen kielellä.
Joidenkin puheenvuorojen mukaan Väisäsen kirja saattaisi aiheuttaa hajaannusta herätyskristittyjen piirissä. Itse näen asian juuri päinvastoin. Tällä laajalla teoksella on mahdollisuus yhdistää herätysliikeväkeä ja jopa silloittaa keskustelua, joka toisinaan käy kiivaanakin. Yhdistäviä tekijöitä kirjassa on runsaasti. Väisänen aloittaa kasteteologian hahmottamisen ihmiskäsityksestä. Perustavana lähtökohtana on käsitys synnistä (s. 29-). Ihminen on täydellisesti turmeltunut eikä voi omin teoin täyttää Jumalan vanhurskasta vaatimusta. Hän on tuomion alla. Synnin palkka on kuolema. Käsitys kasteesta nousee tällaista taustaa vasten.
Kaste on Jumalan pelastusteko. Se on armonväline, jolla Jumala armahtaa ja pelastaa synteihinsä kuolleen ihmisen. Tämä käsitys kasteesta on luovuttamaton. Kaste ei ole ulkonainen merkki. Se ei ole pelkkä ihmisen tunnustautuminen Kristukseen. |
 Kaste tarjoaa itsensä Kristuksen ja yhdistää meidät häneen (s. 230). Koska on vain yhdenlainen Kristus, on yhdenlainen kaste. Kaste on sakramentti, joka lahjoittaa anteeksiantamuksen ja pelastaa yhtä todellisesti kuin Sana tai ehtoollinen. Siksi kaste on syntisen kuolemista ja hengellistä ylösnousemista (Room. 6:1-5) yhdessä Kristuksen kanssa (s. 147, 173.).
Näistä perustekijöistä raamatullisen herätysliikeväen keskuudessa tuskin syntyy suurta erimielisyyttä. Uuden kastekirjan perusteella päinvastoin tämä teologinen lähtökohta yhdistää Kristus-keskeiseen julistukseen sitoutuneita ihmisiä. Kiistaa tosin on ollut uudestisyntymisen ja kasteen välisestä suhteesta. Toiset pitävät kiinni siitä teologisesta näkemyksestä, että syntiselle tapahtuu vain yksi uudestisyntymä, ja se tapahtuu siten välttämättä kasteessa. Myöhemmin langenneen kohdalla evankeliumin uusi avautuminen on siten vain uudistumista tai palaamista kasteen armoon. Toiset taas korostavat myöhemmän uudistumisen luonnetta uskoon tulona niin paljon, että haluavat nimittää sitä uudestisyntymäksi. Tällainen erilaisuus meidän on kirkossa ja myös herätysliikkeissä hyväksyttävä. Missään tulkinnassa nimittäin kasteen armonvälineluonne ei saa kadota. Kaste on todellinen sakramentti, joka tarjoaa meille Kristuksen kokonaan.
|
|
|
|
|
Missä lauma, missä paimen
Katkelmia piispa Olavi Rimpiläisen esitelmästä paastonajan kirkkopäivillä Rengossa 16.4.2000
Minulle on annettu tehtäväksi kysellä Johanneksen evankeliumin 10. luku lähtökohtana, missä lauma, missä paimen.
Kyselyn tarkoituksena lienee saada selville, minne tässä oikein pitäisi hakeutua. Siteeraan nyt hieman Lutherin tekstiä, jonka hän perustaa vankasti Raamattuun: "Toiset ovat puhtaita, toiset taas epäpuhtaita. Mitä se on? Tässä riittää, kun ymmärretään, että kristillinen kirkko on sen laatuinen, ettei se koostu pelkästään pyhistä, kuten usein olen sanonut. Sen tähden olisi hyvä muodostaa tästä tosiasiasta sananparsi, jolla voitaisiin vastata niille, jotka pahentuvat meidän heikkouteemme. Sananparsi voisi olla: Nooan arkissa täytyy olla sekä pyhiä että epäpyhiä eläimiä. Tällä tavalla sanottaisiin, että mikäli tahdomme olla kristittyjä, meidän on lähdettävä siitä, että meillä on keskuudessamme paljon hauraita, puutteellisia ja raadollisia veljiä ja sisaria. Siksi meidän on tultava toinen toisemme kaltaisiksi ja kannettava toisiamme ja puhuttava: Rakas, me emme kaikki tule olemaan puhtaita. Arkissa täytyy nimittäin olla keskenään korppeja ja kyyhkysiä, susia ja lampaita. 'Kaikenlaisia eläimiä Nooan arkissa' olisi hyvin sanottu, jos he olisivat sen oikein ymmärtäneet. Sinä näet saman asian myös evankeliumissa. Kristus seurustelee publikaanien ja syntisten kanssa ja antoi niiden ihmisten mennä pois, jotka tahtoivat vain puhtaita eläimiä mutta eivät kuitenkaan itsekään olleet sellaisia. Niin täytyy asian olla kristikunnassa.
Tässä kohdassa piilee kristittyjen suurin taito, korkein viisaus ja hyve. Joka ei sitä osaa, älköön pitäkö itseään kristittynä. Kaiken summaksi tulee, että korkein hyve on: kärsiä ja kantaa veljiemme heikkoutta ja murtuneisuutta ja lisäksi kaikkia perkeleen ja kuoleman ahdinkoja. Ei ole vähäinen asia kärsiä heikkoja ja raadollisia ihmisiä. Mielellämme haluaisimme aina olla pyhien ihmisten kanssa, jotka eivät ole kummallisia ja omituisia vaan jotka mukautuvat meihin, niin että aina käy mielemme mukaisesti. Sen tähden on ollut paljon niitä, jotka ovat juosseet sinne ja tänne pyrkiessään löytämään paikan, jossa ei olisi niin epätasaista. Jokainen on tahtonut mittalangalla mitata, että jokainen muu eläisi hänen tahtonsa mukaan eikä hänen tarvitsisi antaa kenellekään periksi. Niin me haluamme pitää toiset luotisuorina emmekä mittaa itse itseämme ja teemme näin elämämme happamaksi." (WA 24: 176-178).
Tämän tekstin jälkeen meidän on hyvin vaikeaa ajatella jonkin pyhien seurakunnan perustamista kirkon sisäpuolelle tai puhumattakaan ulkopuolelle. Kysymys "minne hakeutua" ei siis tarkoita mitään sen suuntaistakaan. Kysymys on vain jonkinlaisesta seurakunnassa olevasta ystäväjoukosta, jossa voi ravita itseään yhteydellä, rukouksella ja sanan tutkistelulla jaksaakseen sitten kantaa vastuutaan kirkossa ja yhteiskunnassa. Jotakin tämän suuntaista järjestelyä toivoi Luther Saksalaisen Messun esipuheessa, ja se oli arkkipietisti Spenerin "hurskas toive", joka sitten Suomessa toteutui kansanherätyksen seuraliikkeessä. Mistä sellaisen ystäväjoukon löytäisi? |
 Hyvä paimen kutsuu omat lampaansa nimeltä ystävällisesti ja hyvää tarkoittaen. Kristillisellä seurakunnalla on kaksi valttikorttia. Toinen on itse pyhä evankeliumi. Toinen on se, että siellä jokainen tunnetaan nimeltä. Kukaan ei ole lähimmäinen noin yleensä, vaan aivan omalaatuinen iloineen ja suruineen. Tätä ajatellen kysyn itseltäni ja teiltä: Näemmekö vaivaa sen eteen, ettei joukossamme olisi ketään yksinäistä tai huomaamatonta tai syrjittyä. Iloitsemmeko iloitsevien kanssa ja itkemmekö itkevien kanssa? Vietämmekö usein sitä puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja Isän silmissä, että käymme katsomassa leskiä ja orpoja heidän ahdistuksessaan? Olemmeko ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia silloinkin, kun joudumme sanoutumaan jostakin irti, olemaan eri mieltä, olemaan taipumatta kompromisseihin, panemaan vastaan? Vai nouseeko esiintymisemme ja puheemme katkeroituneesta, kateellisesta ja pahansuovasta mielestä, happamasta mielestä. Tätä meidän tulisi jatkuvasti arvioida tässä ainaisessa sodassa oikean uskon ja elämän puolesta.
Kristikunnassa tapahtuu niin paljon hyviä ja myönteisiä asioita nykyisin. On hyviä yhteiskuntaeettisiä kannanottoja eri puolilla maailmaa. Jumalanpalveluselämän käyttöön nostetaan Raamatun, vanhan jakamattoman kirkon ja vanhimman luterilaisen kerrostuman unohdettuja aarteita kaikkialla. Listaa voisi jatkaa. Mutta minua ahdistaa, että kaikkein tärkeimmässä asiassa eli uskollisuudessa Raamatulle, kaikelle sille, mitä se opettaa oikeasta uskosta ja oikeasta elämästä, siinä ei hyvää käännettä näy tapahtuvaan. Joka tuutista pidetään esillä tuollaista valikoivaa raamatullisuutta. Kukin ottaa jotakin sieltä ja toista täältä oman järkensä ja tunteensa opastamana, mikä käytännössä merkitsee sitä, että mikä kohta tahansa Raamatusta voi vuorollaan raueta tyhjiin ja on jo rauennutkin. Aivan toisella tavalla Raamattu pysyisi koossa, jos Raamattua selitettäisiin Raamatulla luterilaisenperinteen mukaisesti. Mutta se ei nyt sovi.
Monet paimenet, jotka tahtovat pitäytyä Raamattuun, ovat vaikeuksissa kirkollisten vihkimysten ja virkojen saamisessa. Ruotsin ja Saksan luterilaisissa kirkoissa ei ole enää yhtään porsaanreikää. Rukoilemme, että kehitys Suomessa ottaisi toisen suunnan. Mutta kävipä tässä miten tahansa, ennen kaikkea umpikujamme aukaisee ylipaimenemme Herran Jeesuksen Kristuksen sana, että Raamattu ei voi tyhjiin raueta. Siksi on aina oleva paimenia, jotka tästä muistuttavat. Sellaisia paimenia me tarvitsemme ja odotamme, jotka tällä Herran sanalla meitä uupumatta rohkaisevat: Raamattu ei voi tyhjiin raueta. Ja tietysti on johdonmukaista, että Raamattuun vetoavan paimenviran itsensä pitää olla Raamatun mukainen, muutenhan talo riitaantuu itsensä kanssa eikä voi pysyä pystyssä.
|
|
|
|
|
STI:n talous tiukalla
Vuokrankorotus lisää menoja huomattavasti
Olemme kuukaudesta toiseen saaneet iloita siitä, että STI:n työhön on jatkuvasti saatu kaikki tarvittavat varat. Ystävien kannatus on ollut uskollista ja juuri sopivan suuruista. Koskaan ei ole päästy rikastumaan, mutta juuri puutettakaan ei ole ollut. Viime syksyinen työntekijämäärän lisääminen kolmesta neljään on myös tähän asti näyttänyt oikealta ratkaisulta.
Nyt kesää vasten instituutin talous on kuitenkin ahtaalla. Kesäkuussa voimaan astunut vuokrankorotus lisää kuukausittaisia menoja aluksi n. 5 500 mk ja ensi vuoden alusta n. 7 200 mk, mikä on vuositasolla n. 86 000 mk. Kesälomakorvauksia maksettaessa saattaa kassan pohja pilkistää, mutta uskomme, että hiljaisina kesäkuukausinakin jotkut ystävät muistavat tämän työn tarpeita.
Ystävät, kiitos uskollisuudestanne! Jumala palkitkoon sen runsaalla siunauksellaan.
|
|
|
|
|
|
Kiitos Pekalle - tervetuloa Ristolle
Pekka Huhtisen yhdeksäksi kuukaudeksi suunniteltu työjakso STI:ssä on päättymässä.
Olemme kiitollisia Pekalle hyvästä työtoveruudesta ja hyvin kokosydämisesti tehdystä työstä. Huippukohta tässä kaudessa oli tohtorinväitöstilaisuus ja siitä seurannut melkoinen julkinen mielenkiinto Pekan tutkimusaluetta kohtaan. Käytännössä Pekan työ oli enimmältä osaltaan julistus- ja opetustilaisuuksia eri seurakunnissa, opetusta ja tutkimusta STI:ssä sekä melko paljon opiskelijoiden parissa tapahtuvaa sielunhoitotyötä.
Suljemme Pekka Huhtisen edelleen ystävien esirukouksiin ja pyydämme Jumalan hyvää johdatusta hänen elämänsä uusille haasteille.
Toiselle yhdeksän kuukauden työjaksolle STI:n hallitus on kutsunut pastori Risto Soramiehen.
Risto on ollut perheineen Saksassa yli kaksikymmentä vuotta ja tehnyt siellä lähetystyötä erityisesti muslimien parissa. Ristollakin on väitöskirjatyö varsin pitkällä. STI:ssä hän tulee opettamaan erityisesti Lutherista sekä islamiin liittyvistä kysymyksistä. Kansanlähetyksen työntekijänä Risto Soramies on seurannut STI:n vaiheita alusta alkaen. Hänen työsuhteensa STI:ssä on 70-prosenttinen ja sijoittuu vuoden kotimaan loman aikaan. Toivotamme Riston lämpimästi tervetulleeksi STI:n työntekijäporukkaan ja opiskelijoiden pariin.
Tahdomme liittää hänet myös työn ystävien rukousaiheeksi.
|
|
|
|
|
| Missiologian professuuri myötätuulessa
Uusi kirkolliskokous teki paljon aloitteita
Uusi kirkolliskokous aloitti toimikautensa toukokuun alussa Turussa. 108 edustajan joukolle jaettiin valiokuntapaikat ja käsiteltiin suuri määrä uusia aloitteita. Ensimmäinen työviikko sisälsi lähinnä lähetekeskusteluja sekä aloitteiden työstämistä valiokunnissa.
Kaksi aloitetta liittyi kirkon työntekijöiden koulutukseen, toinen missiologian lahjoitusprofessuurin perustamiseksi Helsingin yliopistoon ja toinen kirkon virkaan valmistavan teologikoulutuksen käynnistämiseksi Joensuun yliopistoon. Molempiin suhtauduttiin hyvin myötämielisesti sekä talousvaliokunnan että yleisvaliokunnan keskusteluissa.
Kahdessa aloitteessa kannettiin voimakkaasti huolta maamme lapsista, nuorista ja perheiden saamasta tuesta. Myös arkkipiispa kiinnitti avauspuheessaan huomiota siihen ahdinkoon, minkä rikkoutuneet avioliitot aiheuttavat lasten turvallisuudelle. Yksi aloiterypäs halusi entistä enemmän maallikkovaltaa kirkkoneuvostoihin ja kirkolliskokoukseen. Kirkon viranhaltijoiden suurta määrää pidettiin vanhan sääty-yhteiskunnan jäänteenä. Näitä aloitteita vastustettiin perustellusti sanomalla, että viran vahva asema ei ole säätylähtöisyyttä vaan sisältölähtöisyyttä.
Matti Repo Tampereelta käytti asiasta hyvän puheenvuoron, jossa hän korosti, että hengellinen vastuu sanan ja sakramenttien hoidosta sekä teologinen asiantuntemus eivät voi olla vain lisukkeita kokouksessa. On kysymys Kristuksen tehtäväksiannosta Kristuksen kirkossa. |
Porvoon hiippakunnasta tuli aloite, jossa toivotaan kirkon ottavan kantaa sen historiassa oleviin juutalaisvastaisiin lausuntoihin ja toimenpiteisiin ja sanoutuvan myös irti Martti Lutherin juutalaisvastaisista mielipiteistä.
Lasse Marjokorpi teki aloitteen, jossa hän esitti kirkon perinteisellä virkakannalla oleville (naispappeuden vastustajille) oikeutta saada edelleen osallistua ehtoolliselle ja tulla vihityksi pappisvirkaan erillisvihkimyksessä.
Nämä molemmat aloitteet menivät perustevaliokuntaan, jossa niiden työstäminen alkoi hyvin asiallisella keskustelulla.
Uudelleen kirkolliskokouksen pöydille tuli ehdotus, jonka mukaan kirkkolaista poistettaisiin tuomiorovastin mahdollisuus toimia poikkeustilanteissa pappien vihkijänä. Jo edellisen kokouksen aikana mielipiteet kysymyksessä jakautuivat ja niin tulee käymään nytkin. Minä edustan kantaa, jonka mukaan pykälää ei tule poistaa, koska luterilaisen käsityksen mukaan piispa ja pappi ovat samanarvoisia, vaikka piispa onkin "ensimmäinen vertaistensa joukossa". Muutosehdotus perustuu siihen, että anglikaanikirkko hyväksyy vain piispojen vihkimät papit. Meidän luterilaisten pitäisi tässä olla rohkeasti luterilaisia, vaikka voimmekin kohteliaasti olla käyttämättä kyseistä poikkeusmenettelyä.
Nyt toimintansa aloittanut kirkolliskokous ei kenties joudu käsittelemään yhtä paljon suuria periaatteellisia kysymyksiä kuin muutamat aiemmat kirkolliskokoukset. Silti sen pöydälle tulee jatkuvasti asioita, joissa on tärkeää valvoa Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista opetusta.
Kristikansan on myös hyvä seurata, mitä asioita päättäjien pöydälle tulee, koska päättäjiltä saattaa joskus kadota sellainen uskon näköala, joka Jumalan kansalla seurakunnissa on.
|
|
|
|
|
|
Matka Israeliin ja Jordaniaan 19.-28.2.2000
Matka sisältää kolme vuorokautta Jordaniassa (Madaba, Nebo, Jeras, Petra ym.), sitten muutama päivä Galileassa ja sitten Samarian kautta Jerusalemiin.
Matkatoimistona on Teemataival ja matkanjohtajina Eero ja Pirkko Junkkaala.
Kokonaishinta on 7 150 mk. Hintaan sisältyvät puolihoito ja kaikki retket.
Matkasta ilmestyy esite alkusyksystä.
Alustavia ilmoittautumisvarauksia voi jo tehdä STI:hin. |
|
|
H ENKILÖKOHTAISE STI
|
|
| Heprea on Pyhän Hengen kieli
Jouni Turtiaista tapaamassa |
 |
Tähän saakka Vuosaari on jäänyt minulle täysin tuntemattomaksi paikaksi, mutta pääsen tutustumaan siihen hetkeksi - tämänkertainen haastateltavani löytyy Vuosaaren kirkolta. Hän tulee kohteliaasti hakemaan minut metrolta, etten eksyisi matkalla. Auto on valkoinen Ford, kuljettajalla on papin paita sekä päässään harmaa stetson, ja hän kuuntelee reipasta kantria. Olenkohan minä oikeassa paikassa vai veikö metro minut vahingossa villiin länteen? Maisemista päättelen olevani ehkä sittenkin vain itähelsinkiläisessä lähiössä. Pysäköimme matalan punatiilisen rakennuksen eteen ja menemme sisään.
Jouni Turtiaisella on päivystysvuoro, mutta siinä sivussa ehtii hyvin vastailemaan pariin kysymykseen.
Jouni kertoo olevansa alun perin imatralainen, vuosimallia -57. Siellä hän myös asui siihen saakka, kunnes ylioppilaaksi kirjoitettuaan muutti Turkuun ja aloitti teologian opinnot Åbo Akademissa. Kahden vuoden kuluttua Jouni siirtyi "vaimonsa tuomana" Helsinkiin. Jounin vaimo Tuula on teologi ja kasvatustieteilijä, ja hän työskentelee opettajana. Perheeseen kuuluu myös kolme lasta, Timo-Pekka, Tiina-Kaisa ja Hanna Maija, sekä koira Benjamin. Teologisesta Jouni valmistui vuonna -83, ja pappisvihkimyksen hän sai heti sen jälkeen.
- Aluksi toimin seurakuntapastorina, sen jälkeen järjestöissä, mm. Helsingin OPKO:n opiskelijapastorina ja Kansan Raamattuseuran seurakuntakouluttajana. Nyt kierros on tavallaan tullut umpeen, kun olen palannut seurakuntatyöhön, Jouni kertoo. Välillä Jouni oli pari vuotta Israelissa, jolloin hän opiskeli tutkijaviisumilla Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Sieltä hän sai hyvän pääoman heprean kieleen. Myös judaistiikka alkoi kiinnostaa entistä enemmän. 80-luvulta lähtien Jouni on ollut mukana opettajansa prof. Timo Veijolan johtamassa deutoronomistisessa projektissa. Nykyisin häntä on alkanut kiehtoa myös ajatus judaistiikan alan, lähinnä Maimonideen, tutkimuksesta.
Jouni on jo kymmenen vuoden ajan vetänyt Raamatun heprean kursseja STI:ssä. Samalla hän on avustanut Eero Junkkaalaa hepreankielisten arkeologisten tekstien kääntämisessä.
Papin ammatti kutsumuksena
Kun kysyn, millaisena Jouni kokee sen, että pappina hänen ammattinsa ovat uskon asiat, hän vastaa, ettei hän koskaan ole tuntenut minkäänlaista ristiriitaa "ammattiuskon" ja henkilökohtaisen uskon välillä. Jouni kertoo olevansa iloinen lukioaikoinaan kokemasta selkeästä herätyksestä ja henkilökohtaiseen uskon löytymisestä.
Aluksi Jounia kiinnosti lääketiede, mutta ovet lääketieteelliseen tiedekuntaan eivät auenneet. Sen sijaan teologiseen Jouni pääsi, ja samalla varmistui se, että kutsumuksena olisi papin työ.
- Papin ammatissa koen voivani parhaiten ilmaista uskoani ja kristillistä identiteettiäni toisten ihmisten parissa.
Jouni kertoo, että jumalanpalvelus on hänelle tärkeä hiljentymisen paikka. Hiljaisuus ei hänelle ole välttämättä sitä, että äänet poistuvat, vaan ennen kaikkea Jumalan edessä olemista.
Jounista tuli semitistiikan ystävä hetkessä
Opiskeluaikoinaan Jouni tutustui OPKO:n kautta sekä Suomen Raamattuopiston teologipäivillä Junkkaalan veljeksiin ja Timo Eskolaan.
- Timpan kanssa toimitimme niihin aikoihin Pro Fide -lehteäkin, Jouni muistelee.
-Luulen, että jos STI:n pääsihteerinä olisi joku muu henkilö kuin Eero Junkkaala, en välttämättä olisi mukana. Henkilökohtaiset kontaktit ovat vetäneet minut STI:n toimintaan. Sanoisin, että Eero on rakkaudellisesti linjakas kristitty. Omalla linjalla ei lyödä toisia, vaan rakkaudella voidaan kuunnella myös erilaisia näkemyksiä. Itse olen sikäli "kummajainen" STI:n opettajien joukossa, etten ole virkakäsityksessä STI:n yleisellä kannalla. En siis vastusta naispappeutta, vaikka en sano, että kannatankaan sitä. En tee kysymyksestä ongelmaa itselleni sikäli, että se vaikuttaisi kaikkeen muuhun toimintaani seurakunnassa.
Heprean opettamisen teologeille Jouni katsoo olevan tärkeää sen vuoksi, että se on Raamatun ensimmäinen kieli: - Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille inhimillisesti ymmärrettävällä tavalla. Hän teki sen jostain syystä juuri heprean kielen kautta, vaikka olisi voinut yhtä lailla käyttää vaikkapa kiinan kieltä. Teologille on välttämätöntä päästä sisälle heprean kieleen. Heprea on teologinen kieli, ja siksi pidän sitä jopa tärkeämpänä kuin kreikan kieltä, joka on filosofinen ja pragmaattinen kieli. Heprea on tietyssä mielessä taivaallinen kieli, enkeleiden ja Pyhän Hengen kieli. Tarkoitan nyt Raamatun hepreaa. Nykyheprea on asia erikseen, Jouni pohdiskelee.
- Kun teologisessa tiedekunnassa aloitin heprean kurssin, jäin niin sanotusti koukkuun, Jouni kertoo hymyillen. - Minusta tuli semitistiikan ystävä, kun näin ensimmäiset heprean kirjaimet ja kuulin ensimmäiset Raamatun jakeet hepreaksi. Omana "Gamalielinani" sekä teologisena ja hengellisenä isänäni pidän rovasti Risto Santalaa.
Jounin kiinnostus Israeliin ei rajoitu vain kieleen. Hän on mukana Suomi-Israel -seurassa, ja aiemmin hän on toiminut myös Israelin Ystävien piirissä.
Olen sitä mieltä, että kysymys Israelista on lähinnä maallinen kysymys. Kysymys juutalaisuudesta taas on eskatologinen ja teologinen kysymys. Usein nämä asiat kuitenkin sekoitetaan mielestäni väärällä tavalla ja hengellistetään niitä asioita, joita ei tulisi hengellistää. Koen syvästi omakseni ajatuksen, että mitä enemmän liikumme Israelin suhteen tämän puoleisissa asioissa, sitä terveemmällä pohjalla olemme. Israel-asioissa tärkeimpänä opastajanani pidän Heikki Nurmista.
- Suomi-Israel -seurassa minusta on parasta se, että siellä voi olla sekä juutalaisten että palestiinalaisten ystävä. Hengellis-poliittisesti suuntautuneissa järjestöissä tästä tulee ongelma.
Rukoilkaa ja antakaa omastanne!
STI:n ystäville Jouni lähettää seuraavanlaisia terveisiä:
- STI on kirkossamme välttämätön tasapainottaja sekä huutavan ääni korvessa. Teologin ei koskaan tulisi hylätä rukousta eikä hengellisen elämän hoitoa.
- Irakilainen teologi Josef Thoma on sanonut, että lännen teologia on filosofista ja idän rukousta ja ylistystä. STI:ssä näitä kahta suuntaa ei ole erotettu, vaan ne nähdään yhteen kuuluvina. STI:ssä on myös tilaa ajatella eri tavalla - minäkin olen saanut niin tehdä! STI:ssä suurempi on se mikä yhdistää kuin se mikä erottaa. Se mikä yhdistää on Kristus. STI:ssä löytyy Suuri Kristus, arjen Vapahtaja, ei vain teologinen ja liturginen Jeesus. STI:n henkilökunnasta Jouni tahtoo kiittää erityisesti instituutin sihteeriä Kirsiä. - Kirsi on STI:n koossa pitävä voima.
- Rukoilkaa STI:n ja sen opettajien puolesta sekä antakaa omastanne, Jouni kehottaa ja viittaa Heprealaiskirjeen 13. lukuun: - Se jumalanpalvelus, johon meidät on kutsuttu, on rukous ja jakaminen. Samassa luvussa sanotaan vielä: "Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä." (Hepr. 13:2) Sovelletaan sitä tässä tapauksessa niin, että jotkut ovat kahvikupin tarjotessaan tulleet kohdanneeksi enkeleitä, jotkut jopa STI:ssä - ainakin minä olen!
|
|
|
|
|
| Pääsiäisenä sanottua
"Professori Risto Saarisen mielestä kristinuskon sanoma ei olisi kovinkaan toisenlainen kuin nyt, vaikka Jeesusta ei olisikaan tapettu.
Armo, anteeksiantamus, Jumalan rakkaus, ne olisivat korostuneet. Puuttuisi vain Golgata. Puuttuisi draama."
Helsingin sanomat pääsiäisenä 22.4.2000. |
"Pääsiäistapahtumissa ja siinä, mitä niistä kerrotaan Uudessa testamentissa, ei ole varsinaisesti mitään historiallista. Ainoa historiallinen fakta on se, että Jeesus ristiinnaulittiin ja että oppilaat olivat sen jälkeen mitä ilmeisimmin shokissa, ja sitten jostain syystä heihin tuli rohkeus ja usko, joka veti heidät lamaantuneisuuden tilasta. Kertomukset tyhjästä haudasta ovat syntyneet vasta vuosikymmeniä pääsiäisen tapahtumien jälkeen."
Pastori Antti Kylliäinen Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 21.4.2000. |
"Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne."
Apostoli Paavali ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä, jakeet 15:12-14. |
|
|
STI: N UUTISIA
|
|
Mitä Mies!
-miehen elämää pohtiva kirja ilmestyy kesäkuussa
Syksyllä 1999 Uuden Tien toimituksen kahvipöydässä pohdittiin kahden vuoden päähän suunniteltua Hartwall-Areenan suurta miestapahtumaa. Silloin Leena Huhtaniemi totesi, että tarvittaisiin varta vasten miehille kirjoitettu kirja. Hän kysyi sattumalta paikalla olleelta Eero Junkkaalalta, kiinnostaisiko tällaisen tekeminen. Idea alkoi elää, ja kirjaan syntyi vähitellen talven mittaan aina lisää lukuja. Nyt se on kirjapainossa ja ilmestyy kesäkuun aikana. Kirjan hinnaksi tulee 128 mk, ja sitä saa kirjakaupoista ja myös STI:stä. Kirjaa esitellään takakannessa mm. näin:
Isä löi poikaa olalle ja lausahti: "Mitä mies!" Näillä eväillä poika pärjäsi maailmalla pitkään.
Tässä kirjassa pohditaan suomalaisen miehen maailmaa. Niukkasanaisen, suoraselkäisen ja hiukan vaatimattomaan tunneilmaisuun kykenevän miehen. Seistään sankarihaudalla kunniavartiossa, juostaan maratonia henkihieverissä, ihmetellään lapsen syntymää ja kohdataan oman isän kuolema. Mietitään miehen puhumattomuutta ja etsiskellään kosketusta omiin tunteisiin.
Kirja ei ole psykologinen analyysi eikä hengellinen opetuskirjoitus, vaikka siinä voisi olla aineksia näihinkin. Se on henkilökohtaista juttelua, josta ei aina tiedä, missä pakinatyylinen huumori loppuu ja kuolemanvakava elämän pohdinta alkaa.
STI:N OPISKELIJOITA PAPIKSI
Oulun hiippakunnan pappisvihkimyksessä 30.5. oli mukana useita STI:n aktiivisesti toimineita opiskelijoita.
Lausumme onnittelut ja toivotamme Jumalan suurta siunausta Olli-Pekka Vainiolle, Markus Malmivaaralle, Timo Nisulalle, Markus Pietilälle ja Juha Muukkoselle, samoin juuri teologian maisteriksi valmistuneelle Petri Laitiselle. |
STI:n syksyn ohjelma
Teologisessa instituutissa valmistaudutaan jo syksyyn, vaikka kevään ensimmäiset pihlajat vasta kukkivat. Syksyn "väriläiskä" ohjelmassa on luonnollisesti pastori Risto Soramies, joka tulee määräaikaiseksi tutkijaksi ensi talvikaudelle. Soramies pitää syksyllä sarjan Lutherista opettaen tämän teologian pääpiirteet.
Perinteisemmistä aiheista syksyn tarjontaan kuuluvat tietenkin Eksegeettinen päiväkahvi sekä raamattutunnin valmistamiseen kouluttava Novumista raamattutuntiin.
Luentosarjana otamme esille opiskelijoita kiinnostavan media-aiheen, jossa yritämme pureutua kristillisen viestinnän näkökulmiin. Luennoitsijoita pyydämme eri puolilta median kenttää, ja luvassa onkin muutamia kuuluisia nimiä.
Ohjelmassa on viime aikoina ollut myös teologisia päiviä tai tapahtumia.
Syksyllä pidämme teemapäivän uudesta katekismuksesta ja sen käytöstä.
Katekismus kuuluu varmasti syksyn puhutuimpiin kirjasiin, ja se tarjoaa hyviä mahdollisuuksia keskustella evankeliumista tavallisten seurakuntalaisten kanssa.
AUKI
2.-22.6. 9 - 15
26.6.-4.8. kiinni
7.-25.8. 9 - 15
28.8.-8. 9 - 16
11.9.- 9 - 20
|
|
|
| Jumalan työtä Latviassa
Edellisten Latvian vierailujeni jälkeen kirjoitin Jumalan ihmeistä tuossa kommunismin pahasti kulottamassa maassa. Käytyäni parin vuoden tauon jälkeen taas opettamassa Latvian kristillisessä akatemiassa minun on jälleen pakko ihmetellä Jumalan toimintaa. Pelkkä rautaesiripun murtuminen ja uusi kansallistunteen herääminen ei selitä kaikkea, mitä tuossa Latvian suurimmassa kristillisessä oppilaitoksessa on tapahtunut.
Latvian evankelisluterilainen kristillinen akatemia aloitti toimintansa raamattukoulutyyppisenä vuonna 1993. Tuolloin pieni talo täyttyi heti oppilaista, joita oli yhteensä 60. Muutaman vuoden kuluttua kaupunki luovutti akatemian käyttöön kolmikerroksisen kivitalo. Tällä hetkellä siellä opiskelee 780 ihmistä! Kokopäiväiset opiskelijat kansoittavat talon klo 9-17 ja iltaryhmät klo 18-20.30. Täystoimisia opettajia on 32, ja vuonna 1997 laitos sai virallisen korkeakoulustatuksen. Latvian presidentti jakoi ensimmäisille akateemisen tutkinnon suorittaneille todistukset vuonna 1998.
Valtavaa kasvua
Kristillinen akatemia olisi meikäläisittäin arvioituna jonkinlainen yhdistelmä raamattukoulua, teologista tiedekuntaa, diakoniaopistoa ja taidekorkeakoulua. Kandidaatin- ja maisterintasoisia tutkintoja voidaan suorittaa pääaineina esimerkiksi käytännön sosiaalityö, sosiaalialan hallinnolliset tehtävät, käytännöllinen teologia, viestintä tai kristillinen taide. Opetusohjelmassa on nelivuotisen (iltalinjalla viisivuotisen) teoreettisen koulutuksen ohella hyvin paljon käytännöllisiä harjoituksia erilaisissa sosiaalialojen tai kirkon tehtävissä. Jokaisen tutkinnon suorittaneen väitettiin saavan työtä.
Valtavan kasvun lisäksi akatemian elämässä silmiinpistävää oli laitoksen selkeä hengellinen identiteetti. Joka aamu kappelissa on puolen tunnin mittainen aamurukous, jossa lauletaan virsiä, luetaan Raamattua ja annetaan tilaisuus vapaaseen rukoukseen. Yleensä laitoksen rehtori, fil. tri Skaidrite Gutmane johtaa sen. Vierailuni ensimmäisenä aamuna rehtori pyysi esirukousta niille opiskelijoille, joilla tuona päivänä oli vaativa tutkinto! Kun siirryin pitämään omaa luentoani luokkaan, jossa aurinko himmensi piirtoheittimen kuvaa, tulkki joka käänsi puheeni englannista latviaksi, kuiskasi minulle rukoilevansa, että aurinko menisi pilveen.
Arkipäivän ihmeitä
Moinen rukoileminen tuntui melkein ylimitoitetulta. Mutta tutustuttuani vuosien varrella talon elämään olen havainnut, että rukous ja luottamus Jumalan mahdollisuuksiin synnyttävät siellä jatkuvia arkipäivän ihmeitä. Vai mitä sanotte tästä: Koulun viereistä tonttia ryhdyttiin kaavailemaan lisärakennuksen paikaksi. Tontin hinta oli kuitenkin täysin ylivoimainen, ja akatemian hallitus päätti luopua ostoaikeista. Asian puolesta ryhdyttiin kuitenkin rukoilemaan. Jouluaattona Latvian pääministeri soitti akatemian rehtorille ja ilmoitti, että tontti on päätetty luovuttaa korvauksetta oppilaitoksen omistukseen. Nyt oli tontti, mutta ei rahaa rakentaa. Skaidrite Gutmane matkusti Ruotsiin erääseen kristilliseen konferenssiin. Lentokentällä hänen ruotsalainen ystävänsä kertoi, että hän on saanut järjestymään miljoonan kruunun lahjoituksen rakennustöiden aloittamiseen! |
 
Skaidrite Gutmane ja hänen miehensä, pastori Guntis Dislers ovat perustaneet Latvian ev.lut. Kristillisen Akatemian.
Keskustelu Skaidriten kanssa miltei hengästyttää. Kuinka noin paljon ihmeellisiä asioita voi tapahtua yhden ihmisen ja hänen toimintansa ympärillä? Ja kaiken lisäksi selväjärkisiä, tasapainoisia, sivistyneitä ihmisiä. Kerron vielä yhden monista kuulemistani ihmeistä. Skaidrite oli tekemässä radiossa haastattelua eräästä maan tunnetuimmista säveltäjistä, Raimonds Paulsista. Haastattelun jälkeen hän sanoi taiteilijalle, että tämän pitäisi tehdä jotain Jumalalle, koska on saanut niin valtavan lahjan ja taidon Jumalalta. Muutamia kuukausia myöhemmin Pauls tapasi Skaidriten ja sanoi, ettei hän ole päässyt irti noista sanoista. Mitä hänen pitäisi tehdä? Skaidrite neuvoi menemään tuomiokirkon kanttorin puheille, jonka hän tiesi kristityksi muusikoksi. Kanttori ryhtyikin opastamaan säveltäjää Kristuksen luo. Seurauksena Raimonds Pauls alkoi säveltää hengellisiä lauluja. Nyt hän on pitänyt kaksi kirkkokonserttia, ja Riian suurimmat kirkot ovat täyttyneet ääriään myöten. Toisessa olivat mukana myös arkkipiispa ja maan johtomiehet, sillä Pauls on toiminut pääministerin kulttuuriasioiden neuvonantajana. Osa Paulsin uutta tuotantoa on sävellyksiä luterilaisiin koraaleihin. Levyn kannessa on ristiinnaulitun Kristuksen kuva.
Kirkon pappisseminaari
Latvian matkallani tapasin myös arkkipiispa Janis Vanagsin ja kirkon pappisseminaarin johtajan, saksalaisen eläkkeellä olevan professorin, Reinhard Schlenskan. Latvian kirkon papeiksi voidaan vihkiä kristillisestä akatemiasta valmistuvia sekä yliopiston - hyvin liberaalista - teologisesta tiedekunnasta tulevia, joille molemmille annetaan kirkon omaa lisäkoulutusta. Muutaman vuoden ajan kirkolla on ollut oma pappisseminaari, jossa tällä hetkellä on 60 opiskelijaa. He opiskelevat iltaisin, koska useiden heistä on käytävä päiväsaikaan työssä. Pappisseminaarin nimi on Luther-akatemia, ja se saa tukea Yhdysvalloista Missouri-synodilta. Latvian luterilainen kirkko edustaa hyvin konservatiivista ja tunnustuksellista luterilaisuutta. Erikoista on, että kirkosta on kuitenkin irtaantunut ryhmä, joka pyrkii olemaan vielä luterilaisempi. Augsburgin tunnustusta korostava joukko pitää yhteyttä Amerikan Wisconsin-synodiin, eikä toimi yhteistyössä maan luterilaisen kirkon kanssa.
Kirkon seminaarin ja kristillisen akatemian välit ovat tällä hetkellä varsin hyvät. Niillä on hyvin erilainen tehtävä, koska toinen kouluttaa työntekijöitä kirkon palvelukseen ja toinen pyrkii antamaan kristityille nuorille koulutusta, jolla he voivat sijoittua yhteiskunnan eri aloille. Molemmat oppilaitokset on syytä sulkea myös suomalaisten esirukouksiin.
|
|
|
| SUORAVELOITUS
on helppo ja edullinen tapa säännöllisen tuen maksamisessa |
Voit elokuusta alkaen halutessasi maksaa säännöllistä tukea STI:lle suoraveloituksen kautta. Suoraveloitusvaltakirja annetaan täytettynä omaan pankkiin, mistä välittyy aikanaan tieto STI:hin.
Tiliveloitus tehdään aina kuukauden 16. päivänä.
Jos tilillä ei ole katetta, veloitusta ei tehdä.
Voit milloin tahansa keskeyttää suoraveloituksen ilmoittamalla siitä pankkiisi tai STI:hin. |
Valtakirjaan tulee merkitä oma viite kohtaan laskutettavan yksilöintitieto.
Ilman viitettä ei veloitusta voi tehdä.
Kunkin oma viite on ilmoitettu vuoden alussa lähetetyssä jäsenmaksukirjeessä.
Mikäli et tiedä omaa viitettäsi, kysy se STI:stä Kirsi Selliltä, p. 09-668 9550. |
| Suoraveloitusta käyttämällä sekä maksaja että saaja välttyvät pankkikuluilta. Viitteellinen maksu maksaa saajalle 0,75 mk ja viitteetön 3 mk. |
|
|
|
|
|
SEURAKUNTAVIERAILUT
Eero Junkkaala
26.6.-12.7. Israel, arkeologinen kaivausmatka
10.8. Ryttylä, Jätkis-leiri
11.-12.8. Ryttylä, Nuorten kesä
22.-23.8. Lahti, Kansanlähetyksen aktio
28.8.-1.9. Slovakia, teologikokous
8.-10.9. Kauhajoen evankelinen opisto, raamattukurssi
15.-16.9. Kymenlaakson miestapahtuma
16.-17.9. Kuopio, rukoustapahtuma
19.9. Ryttylä, opetusta
22.-23.9. Kalajoen opisto, raamattukurssi
24.9. Kajaani, seurakuntatapahtuma
26.9. Tampere, KRS:n tilaisuus
27.9. Tikkurila, Israel-aiheinen ilta
1.10. Kangasala, missio
2.-4.10. Raahe, missio
7.10. Helsinki, miesfoorumi
7.-8.10. Ryttylä, miestapahtuma
13.10. OPKO:n nuoret, Helsinki
17.10. Helsinki, Malmin srk, Tapanila, 1/2
18.10. Virrat, seurakuntailta
23.10. Helsinki, Metrokappeli, juutalaisevankelioimisseminaari
24.10. Helsinki, Malmin srk, Tapanila, 2/2
27.-29.10. Ruokolahden opisto, raamattukurssi
29.10. Nastola, Sanan ja rukouksen ilta
3.-5.11. Helsinki, tunnustuspäivät
6.-10.11 . Turku, kirkolliskokous
18.-19.11. Vaasa, Kansanlähetyksen tapahtuma
20.-21.11. Seinäjoki, Kansanlähetyksen tapahtuma
22.11. Ylihärmä, seurakuntatapahtuma
27.11. Helsinki, Pitäjänmäki, Kotikallio
2.12. Kauniainen, nuorten adventtitapaht.
10.12.1. Helsinki, Filia-messu
|
|
|
| SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI
Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus.
Seurakuntavierailuja, luentotoimintaa, kirjasto ja lukusali.
|
Osoite
Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs, 00100 Helsinki
Puhelin
Telefax
Sähköpostit
sti@teolinst.fi
eero.junkkaala@teolinst.fi
timo.eskola@teolinst.fi
kirsi.sell@teolinst.fi
phuhtine@nettilinja.fi
Kotisivu
Pankkitili
Työntekijät
pääsihteeri Eero Junkkaala, (kotipuh. 09-340 5201),
tutkija Timo Eskola,
(kotipuh. 019-722 702),
tutkija Pekka Huhtinen,
(kotipuh. 09-347 6657),
sihteeri Kirsi Sell,
(kotipuh. 09-505 1796)
|
Avoinna
Talous
vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Vuositukijäsenmaksu 150 mk (opiskelijat 50 mk, yhteisöt 500 mk).
Ottaa vastaan kirjalahjoituksia, avustuksia ja testamentteja.
Julkaisee
IUSTITIA-nimistä teologista aikakausikirjaa.
Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään jokaiselle tukijäsenelle.
Hallituksen puheenjohtaja
Yhteistyöjärjestöt
Lähetysyhdistys Kylväjä,
Länsi-Suomen Rukoilevaiset,
Opiskelija- ja Koululaislähetys,
Sanansaattajat,
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys,
Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys,
Suomen Raamattuopisto.
|
|
|
|
LyhyeSTI Raamatusta
"Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun.
Koko yön Herra suojelee minua." Ps. 3:6
Kerrotaan Lutherin joskus iltarukouksessaan tuskailleen maailman ja kirkon monia huolenaiheita. Lopulta hän oli tokaissut Jumalalle, että kysehän on Jumalan maailmasta ja Jumalan kirkosta. "Pidä niistä huoli, minä menen nukkumaan", oli uskonpuhdistaja sanonut.
Psalmissa on sama idea.
En voi kantaa koko maailman murheita harteillani.
Annan ne Jumalan kannettavaksi.
Aina en jaksa edes iltarukousta rukoilla tai nukahdan ennen aamenta.
Silti olen levollisesti Jumalan käsissä.
Hän suojelee minua.
Eero Junkkaala |
|
Palaute
STI:n kotisivu
|
|
