paneeli netti

Kirkon nelivuotiskertomus Haastettu kirkko on kohahduttanut seurakuntalaisia, koska tutkimuksen ja tilastojen valossa suomalaisten usko kristinuskon opetuksiin ja luottamus kirkkoon on romahtamassa nopeaa vauhtia. Ajankohtaista aihetta käsittelevään paneeliin oli kutsuttu keskustelijoiksi tutkimusta valmistellut Kirkon tutkimuskeskuksen vt. johtaja Hanna Salomäki, piispa Tapio Luoma ja professori Miikka Ruokanen.

Yksi nelivuotiskertomuksen dramaattisimmista tiedoista kertoo, että 12 vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos suomalaisten suhtautumisessa oppiin. 12 vuotta sitten 77% haastatelluista piti todennäköisenä, että Jeesus on Jumalan Poika, nyt 41%. Ennen 68% piti Jeesuksen ihmeitä mahdollisena, nyt 34%. Luottamus Raamattuun on katoamassa. Samalla kävijämäärät laskevat. Jopa joulukirkkojen kävijämäärät ovat laskeneet yli sadallatuhannella ihmisellä.

Mitä siis ymmärrämme sanalla kirkko, ja mitä meidän tulisi tehdä tällaisen alamäen edessä? Salomäki totesi ensinnäkin, että jokaisella tutkitulla sektorilla tapahtui huomattavia muutoksia. Tilastoissa ei juuri tapahtunut myönteistä kehitystä. Myös uskon identiteetti on kateissa. Aikaisemmin uskottiin vielä Jumalaan, vaikkakin ”omalla tavalla”. Nykyään ateistinen identiteetti vahvistuu nuorten keskuudessa.

Piispa Luoma totesi, että tällaiset tilastot herättelevät kirkkoa pohtimaan omaa olemustaan. ”Joudumme pohtimaan itseämme kristittyinä ja kirkkona.” Erityisenä haasteena hänen mukaansa on mieltää jumalanpalvelus paikaksi, jossa Jumala voidaan kohdata. Tämä alkaa olla kirkon jäseniltä kateissa. Lisäksi kirkko on Luoman mukaan menettämässä pelin mielikuvamarkkinoinnin alueella. Uskoa Jumalaan ei enää käsitetä elämän ydinasiaksi, vaan ”oudoksi” seikaksi erossa elämästä.

Professori Ruokanen puolestaan huomautti, että kirkollisessa keskustelussa on ”väistetty sitä tosiasiaa, että olemme laskevan uskonnollisuuden trendissä”. Olemme nyt nähneet Ruokasen mukaan ”heikon signaalin”, joka edeltää varsinaista hyökyaaltoa. On hälyttävää, että ihmiset eivät enää koe saavansa ravintoa oman seurakuntansa toiminnassa, hän totesi. Tähän olisi reagoitava ajoissa.

Ruokasen mukaan kirkon vastauksen tulee koskea sisältöä. Hän muistutti läsnäolijoita vanhasta totuudesta: viisauden alku on tosiasioiden tunnustamisessa. Teologiastaan luopuva kirkko ei kykene vastaamaan tämän ajan haasteisiin. Ruokanen korosti syvällisen teologian tarpeellisuutta ja etenkin ehtoollisen merkitystä kristitylle. Tasapainoinen kristillinen elämä voi hyvin keskittyä siihen, että kerran viikossa pääsee Herran pyhälle ehtoolliselle, jossa ihminen saa syntinsä anteeksi. Siinä on kaiken ydin läsnä.

Ruokanen ehdottikin, että Suomessa voitaisiin alkaa puhua ”missionaarisesta kansankirkosta”. Kirkon jäsenyyttä ei sovi enää ottaa itsestäänselvyytenä. Kun sisältö katoaa, ei kirkostakaan ole paljon jäljellä. Siksi kansankirkon missionaarisuus näkyy parhaiten siinä, että kirkon jäseniä kutsutaan rohkeasti kirkon evankeliumin ja anteeksiantamuksen äärelle. Juuri tämä tekee ”lempeällä tavalla” evankeliumin ymmärrettäväksi ihmisille, Ruokanen lisäsi.

Timo Eskola